Lyijykromaatti
| Lyijykromaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7758-97-6 |
| PubChem CID | 24460 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PbCrO4 |
| Moolimassa | 323,2 g/mol |
| Ulkomuoto | keltainen kiteinen jauhe |
| Sulamispiste | 844 °C [1] |
| Tiheys | 6,3 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 5,8 μg/100 ml (25 °C) [1] |
Lyijykromaatti (PbCrO4) on lyijykationin ja kromaattianionin muodostama ioniyhdiste. Luonnossa sitä tavataan punaoransseja kiteitä muodostavana mineraalina krokoiittina.[3][1]
Käyttö ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyijykromaattia on käytetty kromikeltaisen nimellä väriaineena. Muun muassa maalaustaiteessa sitä käytti Vincent van Gogh. Ainetta käytettiin myös antamaan väriä kankaille, muoveille ja musteelle.[4][5] Yksi syy lyijykromaatin käyttöön oli sen peittävyys[4]. Ainetta käytetään myös pyroteknisissä esityksissä ja orgaanisten aineiden tunnistamisessa[6].
Lyijykromaattia voidaan valmistaa lyijysuoloista, kuten lyijyasetaatista tai lyijynitraatista, ja kromaatti- tai dikromaattisuoloista, kuten kaliumkromaatista tai kaliumdikromaatista. Yhdistettäessä lyijy- ja kromaattiliuokset hyvin niukkaliukoinen lyijykromaatti saostuu astian pohjalle[4].[7]
Turvallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten useat muut lyijy-yhdisteet, myös lyijykromaatti on hyvin myrkyllistä. Hengitettynä pöly aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta. Aine lisäksi aiheuttaa vaurioita useissa kudoksissa, kuten munuaisissa ja luissa sekä vaikutuksia hermostoon ja verisuonissa. Sekä lyijy-yhdisteet että kromaatit ovat karsinogeenisiä ja mutageenisiä. Lyijykromaatti kertyy ravintoketjussa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Lyijykromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 4.12.2008
- ↑ Safety data sheet (pdf) ThermoFisher Scientific. Viitattu 3.6.2026. (englanniksi)
- ↑ Crocoite Mineral Data Webmineral.com. Viitattu 4.12.2008. (englanniksi)
- 1 2 3 Hintsanen, P.: Kromikeltainen, kromisitruuna, pariisinkeltainen, leipziginkeltainen Coloria.net. Viitattu 4.12.2008.
- ↑ Lead chromate – Substance Summary PubChem. NCBI. Viitattu 4.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Lead Chromate Hummel Croton Inc. Viitattu 4.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Gana, R., Figueroa, M., Arancibia, V. & Solís, J.: Electrochemical production of lead chromate and sodium hydroxide in a two-compartment cell (pdf) (vol. 24, no. 11) Journal of Applied Electrochemistry. marraskuu 1994. Viitattu 4.12.2008. (englanniksi)