Knattleikr
Knattleikr (suom. 'pallopeli') oli viikinkiaikaan pelattu pallopeli, joka mainitaan useasti eri islantilaisissa saagoissa. Pelin kulusta ja säännöistä tiedetään kuitenkin vain vähän.[1] Saagojen perusteella kuitenkin tiedetään, että kysymys oli kontaktilajista ja että pelissä käytettiin ainakin aika ajoin mailoja. Tähän ulkona pelattuun pallopeliin liittyivät myös pelivälineen tavoittelu ja siitä kilvoittelu juosten. Egillin, Kalju-Grimrinpojan saagan perusteella voidaan päätellä, että pelikentällä oli samanaikaisesti vähintään neljä pelaajaa ja että vastakkain olevien joukkueiden pelaajat asettuivat kasvotusten vastustajaan. Joskus ottelut saattoivat synnyttää ristiriitoja ja päättyä tappeluihin, joilla oli kohtalokkaita seurauksia.[2]
Egill Skallagrímsson oli yksi kuuluisimmista ja pahamaineisimmista saagojen sankareista. Hänen kerrotaan olleen erityisen innokas kaikenlaisten pelien harrastaja, ja eräs hänen elämäkertansa tapahtumista liittyy juuri knattleikr-peliin. Egillin, Kalju-Grimrinpojan saagassa kirjoitetaan, että tuo ottelu järjestettiin alkutalvella, ja paikalle saapui väkeä kaikkialta ympäröivältä seudulta tasangolle, jossa peli pelattiin. Egill, joka oli ilmeisesti tuolloin alle 12-vuotias, pelasi 11-vuotiasta Grímr-nimistä poikaa vastaan, joka vaikutti kuitenkin olleen häntä huomattavasti vahvempi. Jossakin vaiheessa Egill menetti malttinsa ja löi vastustajaansa mailalla, mutta hänet taltutettiin heti ja paiskattiin maahan. Valitettuaan tapahtuneesta ystävälleen Þórðr Granasonille Egill tarttui kirveeseen ja iski sen Grímrin päähän.[2]
Saagalähteiden perusteella vaikuttaa siltä, että knattleikr oli yksinomaan miesten peli. Naiset saattoivat seurata pelejä etäältä, mutta vaikuttaa siltä, että jopa tällainen sivustaseuraaminen saattoi johtaa vaarallisiin seurauksiin.[2]
Saagoissa kerrotaan, että eräässä toisessa, niin ikään talvella järjestetyssä ottelussa Egill ja Þórðr Granason pelasivat Egillin isää, berserkkiä ja seppää Skalla-Grímriä, vastaan. Peli päättyi hyvin dramaattisesti, kun raivostunut Skalla-Grímr surmasi sekä Þórðr Granasonin että erään naispuolisen katsojan.[2]
Peliä on kuvattu myös Robert Eggersin ohjaamassa viikinkielokuvassa The Northman.[3]
Pallopelien lisäksi Hávarðr Jäävuonolaisen saagassa mainitaan peli nimeltään sköfuleikr. Sen nimi voitaisiin kääntää esimerkiksi kaavinpeliksi.[2]
Pelin tutkimus nykyaikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luvun viimeisinä vuosina ja 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla knattleikr herätti huomattavaa kiinnostusta. Tämän seurauksena pelistä julkaistiin useita juttuja, muun muassa Ebbe Hertzbergin vuonna 1904 ja Björn Bjarnasonin vuosina 1905 ja 1950 kirjoittamat jutut. Hertzberg esitti, että knattleikr oli sukua haavipallolle. Tämä ajatus on 2000-luvulla noussut uudelleen urheilun harrastajien tietoisuuteen George Fostyn vuonna 2010 julkaiseman artikkelin Is Lacrosse Proof the Norse Reached the Great Lakes? myötä. Björn Bjarnasonin vuoden 1950 teoksesta on tullut vakiintunut perusteos muinaisnorjalaisten harjoittamista urheilulajeista ja peleistä. Hän käsittelee siinä myös knattleikr-peliä.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 B. A. Thurber: The Viking Ball Game. Scandinavian Studies, 2015, 87. vsk, nro 2, s. 167–188. doi:10.5406/scanstud.87.2.0167 ISSN 0036-5637 Artikkelin verkkoversio.
- 1 2 3 4 5 Leszek Gardeła: What the Vikings did for fun? Sports and pastimes in medieval northern Europe. World Archaeology, 2012, 44. vsk, nro 2, s. 234–247. ISSN 0043-8243 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Brian Truitt: Why bonkers Viking epic 'The Northman' just had to have 'a naked sword fight on a volcano' USA TODAY. Viitattu 5.8.2026. (englanniksi)