Kim Gordon
| Kim Gordon | |
|---|---|
Kim Gordon vuonna 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1953 |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, musiikkituottaja |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1981 - |
| Tyylilajit | vaihtoehtorock, noise rock |
| Soittimet | kitara, basso, kitara |
| Yhtyeet | Sonic Youth, Ciccone Youth, Free Kitten, CKM |
| Levy-yhtiöt | SST, Geffen, Matador |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kim Althea Gordon (s. 28. huhtikuuta 1953[1]) on yhdysvaltalainen muusikko, laulaja, näyttelijä ja taiteilija. Hän on tullut tunnetuksi Sonic Youth -yhtyeen basistina, laulajana ja kitaristina. Gordon oli naimisissa yhtyetoveri Thurston Mooren kanssa. Heillä on yksi lapsi, vuonna 1994 syntynyt Coco Hayley Gordon Moore. Gordon on tehnyt yhteistyötä lukuisten muusikoiden, kuten Courtney Loven, Ikue Morin, Kurt Cobainin, DJ Oliven, William Winantin, Lydia Lunchin, Alan Lichtin ja Chris Corsanon kanssa. Gordon julkaisi vuonna 2015 muistelmateoksensa Tyttö bändissä.[2]
Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kim Gordon syntyi Rochesterissa New Yorkissa 28. huhtikuuta 1953. Hänen perheensä muutti Los Angelesiin, kun Kim oli viisivuotias. Hän kävi koulua University Elementary Schoolissa ja University High Schoolissa. Lukion jälkeen Gordon opiskeli pari vuotta Santa Monica Collegessa, ennen kuin hän siirtyi Toronton York Universityyn.[3]
Asuessaan Torontossa Gordon perusti lyhytikäisen bändin muiden taideopiskelijoiden kanssa, mutta yhtye hajosi yhden keikan jälkeen. Koti-ikävän ja Kalifornian auringon kaipuun vuoksi hän kuitenkin palasi Los Angelesiin ja aloitti opinnot L.A Otis Art Institutessa, josta valmistui kuvataiteen kandidaatiksi vuonna 1977. Seuratakseen unelmaansa kuvataiteilijan urasta Gordon muutti New Yorkiin vuonna 1980. Hänestä tuli keskeinen hahmo kaupungin taidepiireissä. Hän uppoutui myös New Yorkin no wave -musiikkiskeneen. [3]
Sonic Youth
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
No wave -liike ja sen halu murskata vakiintuneita musiikillisia rajoja tekivät Gordoniin heti suuren vaikutuksen. Vuonna 1981 hän aloitti lyhytaikaiseksi jääneessä CMK-yhtyeessä, jonka kautta tutustui Lee Ranaldoon ja Thurston Mooreen. Gordon ja Moore alkoivat seurustella ja kolmikko perusti samana vuonna Sonic Youthin. Kokoonpano täydentyi vuonna 1986 mukaan liittyneellä rumpali Steve Shelleyllä. Sonic Youthista tuli menestyksekäs vaihtoehtorockin edustaja ja underground-instituutio, joka julkaisi 22 studioalbumia vuosien 1982 ja 2009 välillä. Gordonin bassonsoitto, laulut ja feminismiä käsittelevät sanoitukset olivat yhtyeen musiikille yhtä keskeisiä kuin tapa käyttää vaihtoehtoisia kitaran virityksiä.[3]
Myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Sonic Youthin suosio kasvoi 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, Gordon keskittyi myös muihin projekteihin. Hänen musiikillisia sivuprojektejaan olivat Lydia Lunchin kanssa tehty Harry Crews -projekti, joka julkaisi vuonna 1989 albumin Naked in Garden Hills. Vuonna 1991 Gordon tuotti Hole-yhtyeen ensimmäisen albumin Pretty on the Inside.[3]
Gordon kirjoitti artikkeleita esimerkiksi The Village Voice ja Spin-lehtiin. Hän laajensi toimintaansa myös muotisuunnitteluun ja lanseerasi vuonna 1993 X-Girl-muotilinjan yhdessä stylisti Daisy von Furthin kanssa. Vuonna 1994 hän perusti Free Kitten -yhteen.[3]

Gordon perusti Body/Head-duon kitaristi Bill Nacen kanssa. Projektin ensimmäinen albumi Coming Apart ilmestyi vuonna 2013. Vuonna 2016 ilmestyi Body/Headin live-albumi No Waves sekä Gordonin ja Alex Knostin Glitterbust-duon debyyttialbumi.[3]
Body/Headin toinen albumi The Switch ilmestyi vuonna 2018. Lokakuussa 2019 Gordon julkaisi debyyttialbuminsa No Home Record. Se sai nimensä ohjaaja Chantal Akermanin elokuvasta No Home Movie. Gordon äänitti albumin yhdessä tuottajien Justin Raisenin ja Shawn Everettin sekä säveltäjä Jake Meginskyn kanssa. Albumia kehuttiin sen kompromissittomasta lähestymistavasta, ja se nousi sijalle 79 Britannian albumilistalla.[3] Vuonna 2024 julkaistiin Gordonin toinen sooloalbumi The Collective.[3] Sitä seurasi Play Me -albumi vuonna 2026.[4]
Näyttelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kim Gordon on näytellyt muun muassa Gus Van Santin elokuvissa Last Days ja Don't Worry, He Won't Get Far on Foot, Todd Haynesin Bob Dylan -elokuvassa I'm Not There sekä saksalaisessa kauhuelokuvassa The Nightmare. Hän on näytellyt myös televisiosarjoissa, kuten Girls sekä Animals, sekä toiminut konsulttina vuoden 2023 televisiosarjassa Daisy Jones & the Six.[3]
Kuvataiteilijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kim Gordon opiskeli 1970-luvun lopulla Otis Art Institutessa Los Angelesissa ja on siitä lähtien työskennellyt taiteilijana. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä ”Design Office” järjestettiin New Yorkin White Columns -galleriassa vuonna 1981. Myöhemmin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa hän toteutti useita multimodaalisia installaatioita, kuten ”Kim's Bedroomin”, joka oli esillä MU-galleriassa Alankomaissa vuonna 2000, ja ”Reverse Karaoken”, jonka hän loi taiteilija Jutta Koetherin kanssa vuoden 2005 Lontoon Her Noise -näyttelyyn.[5]
Vuonna 2013 Gordonin taide oli esillä useissa näyttelyissä Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hänellä on ollut näyttelyjä esimerkiksi Pittsburghin Andy Warhol -museossa ja Dublinin Irlannin modernin taiteen museossa.[3] Pyhyyden purkaminen on muodostunut punaiseksi langaksi Gordonin taiteellisessa työskentelyssä, ja hänen teoksensa ovatkin ilkikurisia, sillä valmiit teokset hän usein rypistää, kääntää ylösalaisin tai heittää ympäriinsä.[5]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös Sonic Youth
Soololevyt
- SYR5 (2000)
- Yokokimthurston (2012) (Yoko Onon ja Thurston Mooren kanssa)
- No Home Record (2019)
- At Issue (2022) (Loren Connorsin kanssa)
- The Collective (2024)
- Play Me (2026)
Free Kitten
- Unboxed (1994)
- Nice Ass (1995)
- Sentimental Education (1997)
- Inherit (2008)
Body/Head
- Body/Head 12" (2013)
- Coming Apart (2013)
- No Waves (2016)
- The Switch (2018)
Glitterbust
- Glitterbust (2016)
Harry Crews
- Naked In Garden Hills (1989) (Lydia Lunchin kanssa)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Holly George-Warren & Patricia Romanowski: ”Sonic Youth”, The Rolling Stone Encyclopedia of Rock & Roll, s. 912. New York City: Fireside, 2005. (englanniksi)
- ↑ Kim Gordon's Memoir Girl in a Band to Be Published in February, Cover Art Revealed 8.10.2014. Pitchfork. Viitattu 1.4.2015. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Phares, Heather: Kim Gordon Biography All music. Viitattu 16. 8. 2024.
- ↑ Rob Sheffield: Kim Gordon's Stunning Second Act Is Only Getting Wilder Rolling Stone. 4.3.2026. Viitattu 4.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 Kim Gordon Biography 303 Gallery. Viitattu 16.8.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gordon, Kim: Tyttö bändissä. ((Girl in a Band, 2015.) Suomentanut Sirje Niitepőld) Helsinki: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1015-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kim Gordon Wikimedia Commonsissa