Jugoslavian kuningaskunta
| Jugoslavian kuningaskunta Краљевина Југославија Kraljevina Jugoslavija |
|
|---|---|
1918–1944 |
|
.svg) lippu |
 vaakuna |
 |
|
| Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia (1918–1929, 1934–1945) absoluuttinen monarkia (1929–1934) |
| Kuningas | Pietari I (1918–1921) Aleksanteri I (1921–1934) Pietari II (1934–1945) |
| Pääkaupunki | Belgrad |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 247 542 km² |
| Väkiluku (1931) | 13 934 038 |
| Viralliset kielet | serbokroaatti |
| Valuutta | Jugoslavian kruunu (1918–1920) Jugoslavian dinaari (1920–1945) |
| Tunnuslause | Један народ, један краљ, једна држава (Jedan narod, jedan kralj, jedna država; ”Yksi kansa, yksi kuningas, yksi valtio”) |
| Kansallislaulu | ”Himna Kraljevine Jugoslavije” |
| Edeltäjä | .svg){kind=small} Serbian kuningaskunta |
| Seuraaja | .svg){kind=small} Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta |
Jugoslavian kuningaskunta (serbokroaatiksi Краљевина Југославија, Kraljevina Jugoslavija, sama myös sloveeniksi) oli Länsi-Balkanilla, Etelä-Euroopassa sijainnut valtio vuosina 1918–1943.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jugoslavian kuningaskunta sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Lokakuussa 1918 Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina sekä Slovenia yhdistyivät Sloveenien, kroaattien ja serbien valtioksi. Tähän liittyi saman vuoden joulukuussa Serbian kuningaskunta. Valtion nimenä oli aluksi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta, kunnes Jugoslavia-nimitys otettiin käyttöön vuonna 1929.
Monien kansallisuuksien ja perinteiden yhdistäminen samaksi valtioksi ei sujunut ilman ongelmia. Kroaatit ehdottivat liittovaltiorakennetta, joka kunnioittaisi perinteiden monimuotoisuutta, kun taas serbit suosivat yhtenäistä valtiota, joka yhdistäisi taustaltaan hajanaisen väestön yhteen valtioon. Unitaristinen ratkaisu voitti. Vuoden 1921 perustuslailla perustettiin Serbian Karađorđević-dynastian hallitsema erittäin keskitetty valtio, jossa lainsäädäntövaltaa käyttivät monarkia ja Skupština (kokous). Kuningas nimitti ministerineuvoston ja säilytti merkittävät ulkopoliittiset etuoikeudet. Edustajakokous käsitteli vain jo laadittua lainsäädäntöä, ja paikallishallinto lähinnä toteutti Belgradissa tehtyjä päätöksiä.[1]
Valtaosin serbien hallitseman valtion kansallisuuskiistat johtivat vuonna 1929 siihen, että kuningas Aleksanteri I teki vallankaappauksen ja diktatuuriksi muuttunut maa nimettiin enemmistönä olleiden eteläslaavien mukaan Jugoslaviaksi (”Iso-Slavia”) vuonna 1929.[1]
Toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1941 Jugoslavia oli vielä köyhä ja pääasiassa maaseutuvaltio, jossa yli kolme neljäsosaa taloudellisesti aktiivisista ihmisistä harjoitti maataloutta. Syntyvyys oli Euroopan korkeimpia, ja lukutaidottomuus ylitti 60 prosenttia useimmilla maaseutualueilla.[1]
Toisessa maailmansodassa vuonna 1941 Saksa, Bulgaria, Italia ja Unkari hyökkäsivät maahan, josta tuli Saksan, Bulgarian (Kosovon osalta) ja Italian miehittämä. Muodollisesti kuningaskunta loppui saksalais- ja italialaisjoukkoja vastaan taistelleiden partisaanien julistaessa Demokraattisen federatiivisen Jugoslavian vuonna 1943.
Jugoslavian kuninkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pietari I (vuoteen 1918 Serbian kuningas, 1918–1921)
- sijaishallitsija kruununprinssi Aleksandar vuodesta 1914)
- Aleksanteri I (1921–1934, salamurhattiin)
- Pietari II (1934–1943, käytännössä maalis–huhtikuu 1941)
- sijaishallitus johtajanaan prinssi Paul 1934–1941
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Yugoslavia britannica.com. Viitattu 7.7.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jugoslavian kuningaskunta Wikimedia Commonsissa