Ibrahim Traoré
| Ibrahim Traoré | |
|---|---|
Ibrahim Traoré vuonna 2025. |
|
| Burkina Fason valtionpäämies | |
|
30. syyskuuta 2022
|
|
| Edeltäjä | Paul-Henri Sandaogo Damiba |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1988 Bondokuy, Boucle du Mouhoun |
| Kansalaisuus | Burkina Faso |
| Arvonimi | Sahelin liiton johtaja |
| Tiedot | |
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) | Burkina Faso; Mali (YK:n rauhanturvaajana) |
| Puolustushaara | maavoimat |
| Palvelusvuodet | 2010– |
| Sotilasarvo | kapteeni |
Ibrahim Traoré (s. 1988 Bondokuy, Boucle du Mouhounin hallintoalue) on burkinalainen upseeri ja poliitikko, joka on hallinnut Burkina Fasoa lokakuusta 2022. Sotilasarvoltaan hän on kapteeni. Hän johti vallankaappausta, jossa 30. syyskuuta 2022 syrjäytettiin maata vajaan vuoden hallinneen everstiluutnantti Paul-Henri Sandaogo Damiban johtama juntta.[1][2][3][4] Traoré nimitettiin siirtymäajan presidentiksi.[5][3]
Opiskelijasta sotilaaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Traoré opiskeli geologiaa Ouagadougoussa ennen liittymistään armeijaan vuonna 2010. Hän valmistui upseeriksi erinomaisin arvioin Georges Namonaon sotilaskoulusta, joka kuitenkin on arvostukseltaan Kadiogon sotilasakatemiaa vaatimattomampi oppilaitos.[3] Valmistumisensa jälkeen hän taisteli useiden vuosien aikana jihadisteja vastaan, palvellen maan levottomissa pohjois- ja keskiosissa. Vuonna 2018 hän siirtyi naapurimaa Maliin YK:n MINUSMA-rauhanturvajoukkojen sotilaaksi. Kapteenin arvon hän sai vuonna 2020.[3]
Sotilasjuntan johtaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuussa 2022 sotilaat kaappasivat vallan everstiluutnantti Damiban johdolla. Vaaleilla valittu presidentti Roch Marc Christian Kaboré syrjäytettiin. Traorésta tuli osa sotilasjunttaa.[3] Maaliskuussa Damiba nimitti Traorén johtamaan Kayan rykmentin tykistöä maan keskiosassa. Tyytymättömyys maan johtoon kasvoi useiden kuukausien aikana, ja työtoveriensa valtuuttamana Traoré kävi useita kertoja Ouagadougoussa purkamassa rykmentin huolia Damiballe. Nuoremman upseerikunnan kuvitelmat ropisivat ja tyytymättömyys vaihtui vihaksi, kun syyskuussa 2022 Burkina Fason pohjoisosassa autokolonnaan tehdyssä iskussa 27 sotilasta ja 10 siviiliä surmattiin. Tämä laukaisi uuden sotilasvallankaappauksen, jota Traoré johti.[3]
Toukokuussa 2024 Traorén johtama Burkina Fason juntta ilmoitti jatkavansa sotilashallintoa viidellä vuodella.[6] Väliaikainen presidentti oli luvannut aiemmin, että maassa järjestettäisiin presidentinvaalit heinäkuussa 2024. Epäilyt vaalien toteutumisesta lisääntyivät muun muassa jihadistien hyökkäysten jälkeen, joissa esimerkiksi toukokuun 2023 lopulla noin 40 ihmistä sai surmansa. Burkina Fason pohjoisosat ja Nigerin vastainen raja-alue eivät tässä vaiheessa olleet sotilashallituksen hallinnassa.[7] [8]
Maaliskuussa 2025 Burkina Faso oli yksi neljästä Afrikan Sahelin alueen valtioista – muut olivat Mali, Niger ja Tšad – joita johti sotilastaustainen valtionpäämies.[9] Burkina Faso on liittynyt Malin ja Nigerin kanssa kolmen sotilasdiktatuurin muodostamaan Sahelin liitoksi kutsuttuun valtioliittoon. Joulukuussa 2024 Traoré nimitettiin valtioliiton johtajaksi.[10]
Venäjä tukee valtioliittoa muun muassa Wagner-palkkasoturijoukosta muodostetulla palkkasoturiryhmittymällä (Africa Corps), asetoimituksilla ja afrikkalaisten upseerien sotilaskoulutusta tarjoamalla.[11][12][13][14][15] Kapteeni Traorén johdolla Burkina Faso on kertonut hakevansa sotilaallista yhteistyötä Venäjän kanssa.[16] Venäjän ruoka-avun, kulttuuri- ja koulutusohjelmien sekä propagandan avulla länsimaisia toimijoita – etenkin ranskalaisia – on korvattu ja painostettu pois maasta.[17][15] Valtioliiton on esitetty olevan pyrkimys legitimoida sotilashallintojen valtaa.[18] Siirtymävaiheen presidentti, kapteeni Traoré on esiintynyt eräänä valtioliiton johtajana.[19] Valtioliiton etenemistä kuvaa osaltaan, että Sahelin liiton lippu nostettiin Burkina Fason lipun rinnalle presidentinpalatsin lipputankoon maaliskuussa 2025 kapteeni Traorén seuratessa juhlallista lipunnostoa.[20]
Suosittu poliitikko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karismaattiseksi kuvatusta Ibrahim Traorésta on rakennettu panafrikkalaisen johtajan persoonallisuutta, joka olisi päättänyt ”vapauttaa kansakuntansa länsimaisen imperialismin ja uuskolonialismin kynsistä”.[21] Imagoa on pönkitetty suurella määrällä tekoälyn tuottamia videoita, joita on ladattu suosittuihin videopalveluihin kuten Tiktokiin. Niissä kapteeni Traoré esiintyy yllättävästi amerikanenglantia sujuvasti puhuen. Videoiden alkuperäksi on epäilty Venäjän trollitehtaita. Videoita jakelevat Moskovan Kremlin suorassa ohjauksessa olevat tahot tai palkatut paikalliset somevaikuttajat.[22]
Traorén vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan on kuulunut muun muassa valtion omistaman kaivosyhtiön perustaminen sekä vaatimus ulkomaisille yrityksille antaa sille 15 prosentin osuus paikallisesta toiminnasta ja siirtää niiden osaamista burkinafasolaisille. Tämä koski myös venäläistä kaivosyhtiötä Nordgoldia, joka sai keväällä 2025 luvan investoida Burkina Fason kultateollisuuteen. Sotilasjuntta rakentaa myös kullanjalostamoa ja perustaa kansallisia kultavarantoa ensimmäistä kertaa maan historiassa. Juntta on myös kansallistanut kaksi Lontoossa noteeratun yrityksen aiemmin omistamaa kultakaivosta ja ilmoitti huhtikuussa 2025 aikovansa ottaa haltuunsa lisää ulkomaisessa omistuksessa olevia kaivoksia. Asiantuntija-arvion mukaan Traorén radikaalit uudistukset ovat lisänneet hänen suosiotaan Afrikassa.[21] Väliaikaisen presidentin kriitikoita on hiljennetty pidätyksillä ja lähettämällä heitä taistelemaan islamistikapinallisia vastaan etulinjaan.[22]
Puhuessaan Venäjän ja Afrikan huippukokouksessa Pietarissa vuonna 2023 Traoré käski Afrikan johtajia ”lakkaamaan käyttäytymästä kuin nuket, jotka tanssivat aina, kun imperialistit vetävät narusta”. Puhe sai laajalti julkisuutta venäläisessä mediassa, josta on tullut merkittävä toimija Traorén panafrikkalaisen kuvan edistämisessä. Traoré osallistui toukokuussa 2025 Venäjällä järjestettyihin voitonpäivän tilaisuuksiin. Hän julkaisi X:ssä, että hän sekä naapurimaiden Malin ja Nigerin sotilasjohtajat innostuivat siitä, ”jotta voittavat terrorismia ja imperialismia vastaan käydyn sodan hinnalla millä hyvänsä”.[21]
"Unohtakaa demokratia"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ibrahim Traoré totesi Burkina Fason valtion television haastattelussaan huhtikuussa 2026, että maan tulisi unohtaa demokratia, koska hänen mukaansa se aiheuttaa väkivaltaa eikä sovi Afrikkaan. Traoré lupasi aikaisemmin palauttaa demokratian, mutta siirsi sotilashallinnon jatkamista useilla vuosilla.[23]
Traoré viittasi Libyaan esimerkkinä maasta, jossa länsimaiden tukema demokratian edistäminen johti epävakauteen Muammar Gaddafin hallinnon kaatumisen jälkeen. Traorén mukaan länsimaiden yritykset tuoda demokratiaa ovat usein johtaneet verenvuodatukseen.[23]
Burkina Fason sotilashallinto on kieltänyt poliittiset puolueet ja perustelee päätöstä sillä, että puoluepolitiikka on hajottavaa ja vaarallista. Traoré ei kuitenkaan esittänyt selkeää vaihtoehtoista hallintomallia, vaan puhui “omasta lähestymistavasta”, joka perustuu kansalliseen suvereniteettiin, patriotismiin ja ruohonjuuritason osallistumiseen.[23]
Vaikka Traoré on saanut kannatusta erityisesti länsivastaisella ja panafrikkalaisella retoriikallaan, hänen hallintoaan on kritisoitu kovista otteista oppositiota, mediaa ja kansalaisyhteiskuntaa kohtaan. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan maassa on kuollut yli 1 800 siviiliä hänen valtakautensa aikana, ja suuri osa kuolemista liittyy hallituksen joukkoihin ja niiden liittolaisiin.[23]
Malin ja Nigerin tavoin Burkina Faso on etääntynyt länsimaista ja kääntynyt Venäjän puoleen turvallisuusyhteistyössä, mutta islamististen terroristiryhmien väkivalta on jatkunut.[23]
Koska Venäjä on osallistunut islamistisen terrorin kitkemiseen vain rajallisesti, on Traoré kääntynyt ongelman ratkaisemisessa vuonna 2026 Israelin puoleen solmien stragisen liittolaisuuden. Näin Burkina Faso saa käyttöönsä tiedustelutietoa ja -kumppanuutta. Samaan aikaan presidentin puheet ääri-islamisteja kohtaan ovat koventuneet.[24]
Kun Traoré tuli valtaan häntä tukivat monet Burkina Fason vaikutusvaltaiset islamilaiset uskonoppineet. Heinäkuussa 2026 hän piti puheita, joissa hän ilmoitti irtisanoutuvansa jyrkästä islamin tulkinnasta. Traorén mukaan "radikaalilla islamilla ei ole maassa mitään sijaan ja taistelu sen julistajia vastaan on alkanut". Hänen puheensa jälkeen on monia imaameja pidätetty. [25]
Traoré on jatkanut, että uskontojen tulisi toimia ihmisten yhdistäjinä eikä Burkina Fason horjuttajina ja maata hyväkseen käyttävinä tahoina. Lisäksi hän ilmoitti, että kaikkien ulkomailla uskontoa opiskelevien burkinalaisten pitää palata takaisin ja hankkia itselleen jokin hyödyllinen käytännön ammatti. Niitä burkinalaisia, jotka eivät aio palata takaisin hän on uhannut kansalaisuuden poistamisella. [25]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ At 34, Burkina's new junta chief Ibrahim Traore is world's youngest leader The Hindu. 6.10.2022. Viitattu 25.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Burkina Faso: Military officers remove President Damiba in a coup Al Jazeera. 30.9.2022. Viitattu 25.12.2022. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 Brian Okoth: Burkina Faso coup leader Ibrahim Traore named transitional president france24.com. 15.10.2022. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Brian Okoth: Ibrahim Traore: Why Burkina Faso's leader attracts attention trtafrika.com. 15.8.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Kai Jääskeläinen: Burkina Fasossa sotilasvallankaappauksen johtaja valittiin siirtymäkauden presidentiksi Yle Uutiset. 14.10.2022. Yleisradio. Viitattu 16.3.2025.
- ↑ Favour Nunoo: Burkina Faso extends military rule by five years BBC, bbc.com. 26.5.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Doubts on Burkina Faso vote after fresh attacks kill dozens trtafrika.com. 15.8.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ A-nation-on-the-brink africansecurityanalysis.com. Viitattu 4.8.2026.
- ↑ Liam Karr & Matthew Gianitsos: Africa File, April 18, 2024: Chad is the Kremlin’s Next Target in the Sahel understandingwar.org. 18.4.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Al Jazeera Staff: Burkina Faso leader vows AES alliance crackdown on armed groups in Sahel Al Jazeera. Viitattu 6.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Brian Okoth: Ibrahim Traore: Why Burkina Faso's leader attracts attention france24.com. 15.8.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ José Naranjo: Russia expands into the Sahel with its new brand: Africa Corps elpais.com. 23.12.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Nicodemus Minde: Russia’s Africa Corps – more than old wine in a new bottle issafrica.org. 7.3.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Burkina Faso Opens Door for Russia’s Africa Corps Africa Defense Forum, adf-magazine.com. 20.2.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- 1 2 Lucas Winter, Jason Warner & Amelia Cheatham: Instruments of Russian Military Influence in Burkina Faso (pdf) army.mil. 1.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ ‘Russia’s African lab’: How Putin won over Burkina Faso after French adieu aljazeera.com. 15.3.2024. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Zineb Riboua: Moscow’s Southward March: Russia’s Geopolitical Maneuvers in the Middle East and Africa Hudson Institute, hudson.org. 23.1.2025. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Chinedu Asadu: A newly formed alliance between coup-hit countries in Africa’s Sahel is seen as tool for legitimacy AP, apnews.com. 24.11.2023. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Alliance des Etats du Sahel : une délégation des ministres chez le capitaine Traoré libreinfo.net. 16.2.2024. Viitattu 16.3.2025. (ranskaksi)
- ↑ Serge Ouitona: Burkina Faso : le drapeau de la Confédération des États du Sahel flotte au palais présidentiel afrik.com. 3.3.2025. Viitattu 16.3.2025. (ranskaksi)
- 1 2 3 Capt Ibrahim Traoré: Why Burkina Faso's junta leader has captured hearts and minds around the world www.bbc.com. 11.5.2025. Viitattu 19.6.2025. (englanniksi)
- 1 2 Tommi Hannula: Burkina Fason presidenttiä ihaillaan nyt ympäri maailmaa Helsingin Sanomat, hs.fi. 14.10.2025. Viitattu 15.10.2025.
- 1 2 3 4 5 Captain Ibrahim Traoré says Burkina Faso must 'forget' about democracy www.bbc.com. 3.4.2026. Viitattu 3.4.2026. (englanniksi)
- ↑ traore-and-israel Africa-press-net. Viitattu 29.7.2026.
- 1 2 A-new-front-with-burkina-fasos-muslim-community aljazeera.com. Viitattu 4.8.2026.