Henri Kagan

Henri B. Kagan (s. 15. joulukuuta 1930 Boulogne-Billancourt, Ranska) on ranskalainen kemisti, joka on erikoistunut asymmetriseen orgaaniseen synteesiin. Kaganille myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2026 yhdessä Kensō Soain kanssa epälineaaristen asymmetristen efektien ja autokatalyysin tutkimisesta.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kagan aloitti kemian opiskelun pariisilaisessa École nationale supérieure de chimie de Paris -oppilaitoksessa vuonna 1954 ja väitteli tohtoriksi Collège de France-tutkimuslaitoksessa vuonna 1960. Tässä tutkimuslaitoksessa hän jatkoi työskentelyä vuoteen 1967 saakka, jolloin hänet valittiin apulaisprofessoriksi Université Paris-Sud -yliopistoon. Kagan sai täyden professorin viran vuonna 1973, ja toimi tässä tehtävässä vuoteen 1999 eläkkeelle jäämiseensä asti. Vuosina 1993–1999 hän oli Institut Universitaire de Francen jäsen. Hänen merkittäviin tutkimustöihinsä kuuluvat 1970-luvulla tehdyt tutkimukset symmetristen fosfiiniligandien, kuten DIOP:n käytöstä alkeenien asymmetrisissä vedytysreaktioissa. Rodiumyhdisteiden ja DIOP:n kompleksit osoittautuivat erittäin tehokkaiksi asymmetrisiksi katalyyteiksi. Tunnetuimpiin Kaganin töihin kuuluvat 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla julkaistut tutkimukset niin kutsutuista epälineaarisista efekteistä ja niiden vaikutuksista syntyvien reaktiotuotteiden kiraalisuuteen. Pitkään uskottiin, ettei reaktiotuotteiden enantioylimäärä voi ylittää käytetyn asymmetrisen katalyytin enantioylimäärää (eli optista puhtautta). Kaganin ryhmineen tutki titaaniyhdisteiden katalysoimia epoksidointireaktioita, ja osoitti, että tämä oletus on väärä. Reaktiot, joissa enentioylimäärä on suurempi kuin käytettyjen ligandien optinen puhtaus ovat mahdollisia, koska reaktioissa katalyytit muodostavat dimeerin, jotka katalysoivat reaktioita hitaammin, mutta selektiivisemmin kuin monomeeriset katalyytit. Kaganin tutkimuskohteisiin kuuluvat myös lantanoidien käyttö orgaanisten reaktioiden katalyytteinä.[2][3] Kaganin töillä on ollut huomattava merkitys esimerkiksi lääkeaineiden valmistusprosessien kehittämisessä[4].
Kagan on saanut tutkimuksistaan useita tunnustuksia. Näitä ovat muun muassa Wolfin palkinto vuonna 2001, Ryoji Noyori -palkinto vuonna 2002, Kunnialegioonan jäsenyys vuonna 2002, Bower-palkinto vuonna 2005 ja The Franklin Institute Award vuonna 2005. Nobelin kemianpalkinnon hän sai vuonna 2026. Kagan on myös Ranskan tiedeakatemian jäsen.[2][3][5][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nobel Prize in Chemistry 2026 The Nobel Foundation. Viitattu 7.10.2026. (englanniksi)
- 1 2 Peter Somfai: Scientific Background to the Nobel Prize in Chemistry 2026 (PDF) Nobel Committee for Chemistry. Viitattu 7.10.2026. (englanniksi)
- 1 2 Roger A. Grey: The 2005 Bower Award in science presented to Henri B. Kagan. Journal of the Franklin Institute, 2006, 343. vsk, nro 3, s. 214-222. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.10.2026. (englanniksi)
- 1 2 Henri B. Kagan The Franklin Institute. Viitattu 7.10.2026. (englanniksi)
- ↑ Henri B. Kagan Wolf Foundation. Viitattu 7.10.2026. (englanniksi)