Aleksanteri I (Bulgaria)

Aleksanteri I
Bulgarian ruhtinas
Valtakausi	29. huhtikuuta 1879 – 7. syyskuuta 1886
Edeltäjä	Konstantin II
Seuraaja	Ferdinand I
Syntynyt	5. huhtikuuta 1857 Verona, Lombardia-Venetsia
Kuollut	17. marraskuuta 1893 (36 vuotta) Graz, Itävalta-Unkari
Puoliso	Johanna Loisinger
Lapset	Assen Tsvetana
Suku	Battenberg
Isä	Alexander
Äiti	Julia
Uskonto	luterilaisuus

Alexander von Battenberg (bulg. Александър I Батенберг) ; (5. huhtikuuta 1857 Verona, Lombardia-Venetsia – 17. marraskuuta 1893 Graz, Itävalta-Unkari) oli modernin Bulgarian ensimmäinen ruhtinas (knyaz) Aleksanteri I vuosina 1879–1886.

Suku

Alexander von Battenberg oli syntyjään saksalainen, Hessenin prinssi Alexanderin toiseksi vanhin poika, joka isänsä morganaattisen avioliiton vuoksi kreivitär Julia von Hauken kanssa peri Battenbergin ruhtinaan arvon. Heidän vanhin poikansa, Battenbergin prinssi Louis kohosi Ison-Britannian laivaston amiraaliksi ja sai vuonna 1917 Milford Havenin markiisin arvon. Yksi Louisin tyttärenpojista oli Ison-Britannian kuningatar Elisabet II:n puoliso prinssi Philip.

Hän oli myös Venäjän keisari Aleksanteri II:n sukulaispoika ja suosikki, ja palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa Turkkia vastaan käydyssä sodassa vuosina 1877–1878. Yksi sodan seurauksia oli Bulgarian itsenäistyminen.

Bulgarian ruhtinas

Berliinin kongressissa tehdyn päätöksen mukaisesti Alexanderista tehtiin Bulgarian hallitsija. Tărnovossa kokoontunut perustuslakia säätävä kansalliskokous valitsi hänet ruhtinaaksi 29. huhtikuuta 1879. Hänen valtakauttaan leimasi Venäjän jatkuva vaikutus Bulgarian sisäisiin asioihin. Turnovon kokous oli hyväksynyt myös huomattavan liberaalin perustuslain, jota ruhtinas Aleksanteri ei hyväksynyt. Hän hajotti kansalliskokouksen 1880 ja peruutti seuraavana vuonna perustuslain hankkien itselleen rajoittamattoman vallan sekä syrjäytti venäläisten tuella liberaalin ministerineuvoston johtajan Dragan Tsankovin. Aleksanteri II:n murhan (vuonna 1881) jälkeen Venäjän politiikka muuttui konservatiivisempaan suuntaan, mikä vaikutti myös Bulgariaan. Uusi perustuslakia säätävä kokous teki Turnovon perustuslakiin ruhtinaan toiveiden mukaisia muutoksia, joilla parlamentin valtaa rajoitettiin. Aleksanterin suhteet Venäjään olivat kuitenkin heikenneet keisarin vaihduttua Aleksanteri III:ksi, joten lisätäkseen tukeaan hän hyväksyi vuonna 1883 perustuslain palauttamisen ennalleen sekä liberaalien ja konservatiivien välisen yhteistyön käynnistämisen.

Venäjän ja Bulgarian suhteet heikkenivät nopeasti. Bulgarian liitettyä Itä-Rumelian itseensä syyskuussa 1885 Venäjä vaati ruhtinas Aleksanteri I:n eroa ja veti upseerinsa pois Bulgarian armeijasta. Kaksi kuukautta myöhemmin Serbia julisti sodan Bulgarialle. Ruhtinas Aleksanteri johti itse Bulgarian joukkoja ja serbialaiset joukot lyötiin nopeasti. Itävallan painostuksesta Bulgarian oli kuitenkin hyväksyttävä status quon säilyttänyt rauhansopimus. Venäjä kieltäytyi edelleen tunnustamasta Itä-Rumelian kuulumista Bulgarialle niin kauan kuin ruhtinas Aleksanteri oli vallassa. Lopulta Venäjän tukemat bulgarialaisupseerit tekivät vallankaappauksen ja pakottivat hänet eroamaan 21. elokuuta 1886. Poistuttuaan jo kerran pakotettuna maasta hän palasi vielä vaatimaan asemaansa takaisin, mutta jäätyään vaille Venäjän tukea luopui lopullisesti kruunusta 7. syyskuuta 1886.

Ruhtinasuran jälkeen

Alexander von Battenberg palveli myöhemmin kenraalina Itävallan armeijassa ja sai Hartenaun kreivin arvon. Hän kuoli 36-vuotiaana marraskuussa 1893 Grazissa.

Avioliitto ja jälkeläiset

Hän avioitui morganaattisesti vuonna 1889 itävaltalaisen näyttelijä, pianisti ja operettilaulaja Johanna Maria Louise von Loisingerin (1865–1951) kanssa, joka sai tittelin Hartenaun kreivitär.

Heille syntyivät lapset:

• Assen (1890–1965)

• Zvetana (1893–1935)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksanteri I (Bulgaria) Wikimedia Commonsissa