Syövän immuunihoito
Syövän immuunihoito (myös nimellä IO-hoito, immuno-onkologinen hoito ja syövän immunoterapia) on hoitomuoto, jossa valjastetaan potilaan oma keho taistelemaan syöpää vastaan. Hoidon tarkoituksena on vahvistaa elimistön immuunireaktiota syöpää vastaan ja auttaa immuunijärjestelmää tappamaan syöpäsolut.[1]
Syövän immuunihoidot voidaan jakaa aktiivisiin, passiivisiin ja yhdistelmähoitoihin.[2] Passiivisessa immunoterapiassa potilaan elimistöön annostellaan kasvaimen tunnistavia valmiita vasta-aineita tai soluja. Aktiivisessa immunoterapiassa puolestaan lääkeaineiden avulla yllytetään elimistön omaa puolustusjärjestelmää tuottamaan vahvempi vaste syöpäsoluja kohtaan. Eri vaikutusmekanismein toimivia immuunihoitomuotoja voidaan myös yhdistää toisiinsa ja syövän perinteisiin hoitomuotoihin.[3]
Syöpäsolujen pinnalla on usein tuumoriantigeeneinä eli merkkiaineina toimivia molekyylejä, jotka immuunijärjestelmä voi löytää. Aktiivinen immuunihoito ohjaa immuunijärjestelmän hyökkäämään syöpäsoluja vastaan näiden antigeenien avulla. Näin yllytetään puolustusjärjestelmää tuhoamaan syöpäsoluja tehokkaammin.[2]
Syöpäsolut osaavat puolustautua kehon immuunijärjestelmältä niin, että niiden pinnalla olevat valkuaisaineet sammuttavat immuunisolujen aktiivisuutta. Passiivisessa immuunihoidossa käytetään vasta-aineita, jotka estävät syöpäsoluja heikentämästä immuunijärjestelmää näillä valkuaisaineilla.[1]
Immuunihoitoja käytetään useiden erilaisten syöpien hoidossa, joiden joukossa ovat muun muassa keuhkosyöpä, virtsarakon syöpä, rintasyöpä, melanooma, gynekologiset syövät ja munuaissyöpä.[3]
Kuten muutkin syövän hoitomuodot, immuunihoito voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Elimistö voi hyökätä myös omia kudoksiaan vastaan ja aiheuttaa autoimmuunitautien oireita. Lievinä haittoina voi tulla esimerkiksi ihottumaa tai vähäistä lämpöilyä. Joillekin on tullut myös vakavia haittavaikutuksia, kuten vaikeita suolisto- ja keuhkotulehduksia.[4] Vaikka immuunivälitteiset haittavaikutukset hoidon aikana ovat tavallisia, ne ovat valtaosin lieviä ja palautuvia. Haittavaikutukset voivat kuitenkin olla myös henkeä uhkaavia etenkin, jos niiden toteaminen ja hoito viivästyvät.[5]
Syövän immuunihoidot eivät kokonaan korvaa muita syöpähoitoja, ja usein niitä käytetäänkin yhdessä muiden hoitojen kanssa.[4] Syövän immuunihoitoja voidaan käyttää esimerkiksi ennen leikkausta, minkä uskotaan helpottavan sekä leikkausta että siitä toipumista, tai solunsalpaajahoitojen jälkeen. Syövän muut tärkeät hoitomuodot ovat leikkaushoito, sädehoito, solunsalpaajahoidot (kemoterapia) ja hormonaaliset hoidot. Syöpälääkkeitä on runsaasti erilaisia, ja niitä käytetään usein yhdistelmänä.[6]
Hoitomuotoja
muokkaaBCG
muokkaaBCG (Bacillus Calmette-Guérin) sisältää elävää, heikennettyä mykobakteeria (Mycobacterium bovis). BCG-huuhtelua käytetään pinnallisen virtsarakkosyövän hoitona. Se aiheuttaa paikallisen tulehdusreaktion, joka tuhoaa syöpäsoluja.[7]
Interferonit
muokkaaInterferonit ovat solujen tuottamia viestiproteiineja, joita erittyy muun muassa virusinfektioiden yhteydessä. Ne ovat osa immuunivastetta viruksia vastaan, rajoittavat syöpäsolujen jakautumista koe-eläimillä, muuttavat syöpägeenien toimintaa ja jossain määrin estävät verisuonten muodostusta. Interferonit jaetaan alfa-, beeta- ja gammainterferoneihin. Näistä vain alfainterferonit ovat käytössä syövän hoidossa. Ainoastaan levinneessä munuaissyövässä on osoitettu hoidon pidentävän elinikää, mutta sitä voidaan käyttää muissakin syöpätyypeissä. Hoito toteutetaan yleensä ihonalaisina tai lihaksensisäisinä pistoksina. Haittavaikutuksiin kuuluvat influenssan kaltaiset oireet, väsymys, masennus ja autoimmuunisairaudet.[8]
Sytokiinit
muokkaaUseita sytokiineja (muun muassa interleukiineja ja tuumorinekroositekijöitä) on tutkittu syövän hoidossa. Osa niistä osallistuu immuunivasteeseen syöpää vastaan, osa taas edistää syövän kasvua. Ainakin toistaiseksi sytokiinien tai niiden toiminnan estäjien käyttö syövän hoidossa on ollut haasteellista: hoitovasteet ovat olleet puutteellisia ja haittavaikutukset merkittäviä. Vain yksittäisiä sytokiineja on hyväksytty syövän hoidossa käytettäviksi.[9]
Syöpärokotteet
muokkaaSyöpärokotteiden tarkoituksena on voimistaa elimistön immuunivastetta syöpää vastaan. Jotkin rokotteet annostellaan suoraan kasvaimeen tai läheiseen imusolmukkeeseen. Rokotteiden sisältö vaihtelee:[10]
- Potilaan omia tai laboratoriossa tuotettuja dendriittisoluja, jotka altistetaan kasvainantigeeneille kehon ulkopuolella[10]
- Kasvaimesta kerättyjä soluja, jotka inaktivoidaan kehon ulkopuolella[10]
- Kantasoluja, jotka muokataan ilmentämään kasvainantigeeneja[10]
- Viruksia tai bakteereja, jotka muokataan ilmentämään kasvainantigeeneja[10]
- Kasvainantigeeneista johdettuja peptidejä[10]
- Kasvainantigeenejä koodaavia DNA- tai RNA-molekyylejä[10]
- Eksosomeja, joissa on joko kasvainantigeeneja tai niitä koodaavia nukleiinihappoja[10]
Lisäksi rokotteissa on adjuvanttiaineita, jotka voimistavat niiden tehoa. Syöpärokotteita tutkitaan runsaasti, mutta toistaiseksi niiden käyttöön liittyy rajoituksia: muun muassa hoitovasteiden suuri vaihtelu ja rokotteiden valmistamiskustannukset.[10]
Immuunivasteen muuntajat
muokkaaImmuunivasteen muuntajat voimistavat immuunivastetta syöpää vastaan.[11] Niitä käytetään ainakin melanooman ja ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa.[12] Niihin kuuluvat muun muassa seuraavat lääkeaineet:
- Ipilimumabi. CTL4A:n toimintaa estävä vasta-aine.[13]
- Nivolumabi. PD-1:n toimintaa estävä vasta-aine.[13]
- Pembrolitsumabi. PD-1:n toimintaa estävä vasta-aine.[13]
Immuunivasteen muuntajien haittavaikutuksena voi esiintyä autoimmuunitulehduksia, sillä T-imusolujen lisääntynyt aktiivisuus voi kohdistua syöpäkasvaimen lisäksi elimistön muihin kudoksiin.[13]
Monoklonaaliset vasta-aineet
muokkaaMonoklonaaliset vasta-aineet estävät syövän kasvua useilla eri mekanismeilla. Ne voivat kiinnittyä kasvutekijöihin tai kasvutekijäreseptoreihin, jolloin kasvutekijät eivät pääse sitoutumaan reseptoreihin ja kasvua edistävä soluviestintä estyy. Vasta-aineiden kiinnittyminen syöpäsoluihin voi myös aktivoida soluvälitteistä immuunivastetta ja komplementtia niitä vastaan.[14]
Käytössä olevia monoklonaalisia vasta-aineita ja niiden vaikutuskohtia:
- Alemtutsumabi. CD52-vasta-aine.[14]
- Bevasitsumabi. VEGF-vasta-aine.[14]
- Epratutsumabi, CD22-vasta-aine.[15]
- Gemtutsumabi-otsogamisiini. CD33-vasta-aine.[15]
- HuA33. A33-vasta-aine.[15]
- Ibritumomabitiuksetaani. CD20-vasta-aine, jossa on mukana radioaktiivinen yttrium (90Y).[14]
- IMC-1C11. VEGFR2-vasta-aine.[15]
- Ipilimumabi. CTL4-vasta-aine (engl. cytotoxic T-lymphocyte antigen 4).[14]
- Katumaksomabi. EpCAM- (engl. epithelial cell adhesion molecule) ja CD3-vasta-aine.[14]
- KW-2871. CD33-vasta-aine.[15]
- Ofatumumabi. CD20-reseptorin vasta-aine.[14]
- Panitumumabi. EGFR-vasta-aine.[14]
- Pertutsumabi. HER2-vasta-aine.[15]
- Remitogen. HLA-DR-vasta-aine.[15]
- Rituksimabi. CD20-reseptorin vasta-aine.[14]
- Setuksimabi. EGFR-vasta-aine.[14]
- Trastutsumabi. HER2-vasta-aine.[14]
- Y-CEA-sidi. CEA-vasta-aine.[15]
Antisense-oligonukleotidit
muokkaaAntisense-oligonukleotidit ovat DNA-juosteita, joiden emäsjärjestys on käänteinen versio jonkin syöpägeenin lähetti-RNA:sta. Tarkoituksena on, että antisense-oligonukleotidi hybridisoituu (pariutuu) tämän lähetti-RNA:n kanssa ja estää syöpäproteiinin valmistuksen. Ongelmana on muun muassa oligonukleotideja hajottavat endonukleaasit sekä oligonukleotidien saaminen solujen sisään.[16]
Geenihoito
muokkaaGeenihoidossa somaattisiin soluihin siirretään geenejä, jotka edistävät kasvaimen tuhoutumista. Geenit siirretään haluttuihin soluihin yleensä muokattujen virusten avulla. Länsimaissa ei toistaiseksi ole kliiniseen käyttöön hyväksyttyjä syövän geenihoitoja.[17]
T-soluterapia
muokkaaYksi immuunihoitomuodoista on T-soluterapia. T-solut ovat tärkeä osa immuunijärjestelmää, ja eri T-solutyyppien tehtävät vaihtelevat syöpäsolujen tunnistamisesta ja niiden tappamiseen. T-soluterapiassa potilaalta etsitään ne T-solut, jotka kykenevät parhaiten tuhoamaan syövän. Niitä kasvatetaan lisää laboratorio-oloissa niin, että saadaan miljardeja T-soluja ruiskutettavaksi takaisin potilaan elimistöön.[18]
Lähteet
muokkaa- Joensuu, Heikki ym.: Syöpätaudit. 5. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2013. ISBN 978-951-656-316-2
- 1 2 Immuno-onkologiset hoidot opettavat elimistön nitistämään syövän. (Arkistoitu – Internet Archive) Docrates. Viitattu 9.10.2018
- 1 2 Nouri Rouzbahani F. et al.: "Immunotherapy a New Hope for Cancer Treatment: A Review". Pakistan Journal of Biological Sciences. 21 (3): 135–150., 1.3.2018. PubMed:30187723 doi:10.3923/pjbs.2018.135.150 Artikkelin verkkoversio.
- 1 2 Syövän immunoterapian uusi tuleminen. Fimea. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 9.10.2018.
- 1 2 Täsmäaseita omasta kehosta. Syöpäsäätiö. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 9.10.2018
- ↑ Immuunivasteen muuntajien haitat vaativat valppautta. Fimea. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 9.10.2018
- ↑ Syövän hoito. Lääkehoito. Pfizer. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 9.10.2018
- ↑ Paajanen, Juuso ym.: Virtsarakon BCG-huuhteluhoidon infektiokomplikaatiot. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2021, 137. vsk, nro 1. Kustannus Oy Duodecim. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.6.2026.
- ↑ Joensuu ym. 2013, s. 238–240, ”Interferonit syövän hoidossa”
- ↑ Courtney T. Kureshi, Stephanie K. Dougan: Cytokines in cancer. Cancer Cell, 2025-01, 43. vsk, nro 1, s. 15–35. PubMed:39672170 doi:10.1016/j.ccell.2024.11.011 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kaczmarek, Mariusz ym.: Cancer Vaccine Therapeutics: Limitations and Effectiveness—A Literature Review. Cells, 28.8.2023, 12. vsk, nro 17, s. 2159. PubMed:37681891 doi:10.3390/cells12172159 ISSN 2073-4409 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Biological response modifier therapy National Cancer Institute. Viitattu 14.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Buchbinder, Elizabeth I. & Desai, Anupam: CTLA-4 and PD-1 Pathways: Similarities, Differences, and Implications of Their Inhibition. American Journal of Clinical Oncology, 2/2016, 39. vsk, nro 1. doi:10.1097/COC.0000000000000239 ISSN 0277-3732 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Mäkelä, Siru: Immuunivasteen muuntajien haitat vaativat valppautta Sic!. 2017. Fimea. Viitattu 30.6.2026.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Joensuu ym. 2013, s. 212–216, ”Monoklonaaliset vasta-aineet”.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Joensuu ym 2013, s. 243, ”Taulukko 14.27a. Esimerkkejä syövän hoidossa käytettävistä vasta-aineista”.
- ↑ Joensuu ym. 2013, s. 244–245, ”Antisense-oligonukleotidit syövän hoidossa”.
- ↑ Joensuu ym. 2013, s. 245–248, ”Syövän geenihoito”
- ↑ Immunoterapia opettaa elimistön tappamaan syövän. Tieteen Kuvalehti. Viitattu 9.10.2018
