Brittiläinen Kolumbia

Brittiläinen Kolumbia (engl. British Columbia, ransk. la Colombie-Britannique) on Kanadan läntisin Tyyneen valtamereen rajoittuva provinssi, joka on perustettu vuonna 1871. Sen maapinta-ala on 925 186 neliökilometriä. Vuonna 2021 provinssin asukasluvuksi ilmoitettiin 5 000 879.

British Columbia Colombie-Britannique
lippu vaakuna
Motto: Splendor Sine Occasu
Viralliset kielet	englanti
Pääkaupunki	Victoria
Suurin kaupunki	Vancouver
Varakuvernööri	Janet Austin
Pääministeri	David Eby (NDP)
Edustus parlamentissa
– alahuone	42
– senaatti	6
Pinta-ala	sijalla 5
– yhteensä	944 735 km²
– maapinta-ala	925 186 km²
– vesipinta-ala	19 549 km² (2,1 %)
Väkiluku	sijalla 3
– yhteensä (2025)	5 683 201
– väestötiheys	5,41 /km²
Osaksi liittovaltiota
– päivämäärä	20. heinäkuuta 1871
– järjestyksessä	7.
Aikavyöhyke	UTC-7
Lyhenteet
– postitunnus	BC
– aluetunnus	CA-BC
– postiosoitteen etuliite	V
www.gov.bc.ca
Infobox OK

Provinssi rajoittuu lännessä Yhdysvaltain Alaskan osavaltioon ja etelässä Washingtonin, Idahon ja Montanan osavaltioihin Yhdysvalloissa. Pohjoisnaapureita ovat Kanadan puolella Yukon ja Luoteisterritoriot, idässä Albertan provinssi.

Lounaisella Vancouverinsaarella sijaitsee provinssin pääkaupunki Victoria. Provinssin suurin kaupunki on Vancouver, joka on mantereen puolella.

Maantiede

Brittiläinen Kolumbia on Kanadan läntisin provinssi, ja se rajoittuu pohjoisessa Yukoniin ja Luoteisterritorioihin ja idässä Albertaan. Etelässä sen rajanaapureina ovat Yhdysvaltain Montana, Idaho ja Washington. Lännessä provinssia rajoittavat Tyyni valtameri ja Alaskan kaakkoinen uloke.

Brittiläinen Kolumbia sijaitsee suurimmalta osaltaan Kordillieerien alueella, mutta koilliskulma kuuluu sisämaan tasankoihin. Kordillieerit ovat koko Amerikan mantereen halki kulkeva vuoristo, josta Brittiläisessä Kolumbiassa voidaan erottaa kaksi merkittävää vuorijonoa, Rannikkovuoret ja Kalliovuoret. Näiden lisäksi provinssin aluella on muun muassa Columbiavuoret sekä Cassiar- ja Ominecavuoret. Korkeimmat huiput ovat luoteisosassa, ja korkein vuori on Saint Eliasin vuoriin kuuluva Mount Fairweather Alaskan rajalla.

Provinssin rannikko on hyvin pirstaleinen. Rannikon tuhansista saarista suurimmat ovat Vancouverinsaari ja Kuningatar Charlotten saaret. Rannikkoa rikkovat monet kapeat vuonot, jotka pujottelevat sisämaahan vuorten välistä. Fraserjoen suisto on ainoa hieman isompi rannikkotasanko.

Brittiläisen Kolumbian merkittävimmät vesistöt ovat pohjoisosien Peace, eteläosien Columbia ja Fraser, joka on suurin kokonaan provinssin alueella sijaitsevista joista. Sitä kautta virtaa myös suurin osa sisämaan tasangon valumasta. Muista jokia ovat muun muassa lounaisosista Tyyneenmereen virtaavat Skeena, Nass, Iskut ja Stikine sekä Pohjoiseen jäämereen laskeva Liard. Provinssissa on tuhansia järviä, mutta suurin osa niistä on pieniä. Isoimmat järvet ovat muodostuneet pitkiin ja kapeisiin laaksoihin.

Runsassateisella Tyynenmeren rannikolla on lauhkean vyöhykkeen sademetsää, joka jatkuu Alaskaan.

• 
  Brittiläisen Kolumbian pinnanmuodot.
• 
  Lake O’Hara.
• 
  Mount Robson.

Historia

Alkuperäiset asukkaat

Brittiläisen Kolumbian alue asutettiin varsin pian jääkauden jälkeen. Radiohiiliajoituksella tehtyjen tutkimusten perusteella varhaisimmat asutuspaikat ovat 6 000–8 000 vuoden takaa.

Brittiläisen Kolumbian alueella asui eurooppalaisten saapuessa noin 80 000 asukasta. Rannikkoa hallitsivat rannikon salishit, nuu-chah-nulthit, kwakiutlit, nuxalkit, tsimshianit ja haidat. He käyttivät hyödykseen merta ja rannikkovuoristojen valtavia sypressejä. Rannikkokansojen kulttuureihin kuului taidokkaita toteemipaaluja ja potlatch-seremonioita.

Rannikolla asuttiin itsenäisissä 200–1 000 asukkaan kylissä, kun sisämaassa dakelhit, sisämaan salishit ja kutenait olivat metsästyksestä eläviä nomadeja.

Eurooppalaisten saapuminen

Amerikan luoteisosiin saapui eurooppalaisia myöhemmin kuin muihin osiin mannerta. Juan José Pérez Hernández oli todennäköisesti ensimmäinen eurooppalainen, joka 1774 näki Brittiläisen Kolumbian rannikkoa. James Cook purjehti neljä vuotta myöhemmin Vancouverinsaarelle, ja pian häntä seurasivat uudisasukkaat. Brittiläiset kauppiaat alkoivat käydä myös rannikon alkuperäisasukkaiden kanssa turkiskauppaa.

Espanjalaiset perustivat kauppapisteen Nootkan salmen rannalle, mutta pian espanjalaisten ja brittien välille syntyi kiista Pohjois-Amerikan länsirannikon omistuksesta. Nootkan kriisi sovittiin 1790–1794. Nootkan sopimuksissa luvattiin molemmille kauppaoikeudet, mutta kysymys omistuksista jäi vielä ratkaisematta. Britit kuitenkin tutkivat aluetta: George Vancouver kartoitti Vancouverinsaaren, ja North West Companyn turkiskauppias Alexander Mackenzie vieraili ensimmäisenä Brittiläisen Kolumbian sisämaassa. Simon Fraser perusti 1805 sisämaahan McLeod Laken kauppa-aseman.

Siirtokunnista provinssiksi

Brittien Hudson’s Bay Company hallitsi pitkään Brittiläisen Kolumbian turkiskauppaa, mutta 1830-luvulla myös yhdysvaltalaiset kauppiaat tunkeutuivat alueelle. Britannia ja Yhdysvallat olivat vuosia lähes sotatilassa, kunnes Oregonin sopimus 1846 muodosti Yhdysvaltain ja Brittiläisen Kolumbian rajan 49:nnelle leveyspiirille. Vancouverinsaaren kohdalla rajaan tehtiin poikkeus, ja se jäi kokonaan Britannialle. Hudson’s Bay Company perusti pian saaren eteläkärkeen läntisimmän päämajansa Fort Victorian. Britit antoiva saaren hallinnan Hudson’s Bay Companylle, joka perusti Vancouverinsaaren siirtokunnan, ja sen ensimmäiseksi kuvernööriksi valittiin 1851 James Douglas.

Cariboovuorilta löydettiin 1858 kultaa, mikä aiheutti kultaryntäyksen ja Brittiläinen Kolumbia kasvoi räjähdysmäisesti. Fraserjoen kultaryntäys toi kaivajia ympäri maailmaa, mutta heitä tuli Brittiläiseen Kolumbiaan erityisesti Kaliforniasta. Fraserinkanjonin eteläreunaan perustettiin Yale kuljetuskeskukseksi, ja Barkervillesta kehittyi kulta-alueen tärkein palvelukaupunki. Siellä oli 1860-luvun alussa noin 10 000 asukasta, ja se oli läntisen Kanadan suurin kaupunki.

Britannia perusti 1858 Brittiläisen Kolumbian siirtokunnan, jonka kuvernööriksi tuli James Douglas, joka jatkoi myös Vancouverinsaaren kuvernöörinä. Uuden siirtokunnan pääkaupungiksi valittiin New Westminster. Kultakaivosten tuotto alkoi 1860-luvulla ehtyä, ja Vancouverinsaaren ja Brittiläisen Kolumbian siirtokunnat yhdistettiin 1866 hallintokulujen pienentämiseksi. New Westminster oli uuden siirtokunnan pääkaupunki, mutta Vancouverinsaaren Victoriassa protestoitiin asiaa. Pääkaupunki siirrettiinkin jo 1868 Victoriaan.

Brittiläinen Kolumbia liittyi 1871 Kanadan dominioon sillä ehdolla, että liittohallitus rakentaisi mantereen halki kulkevan rautatien. Canadian Pacific Railway saapui Tyynenmeren rannalle kuitenkin vasta 1886. Brittiläisen Kolumbian provinssin alku oli hankala, sillä vuoristoisen ja harvaan asutun alueen hallinnoiminen oli kallista. Rautatien ansiosta provinssiin alkoi kuitenkin syntyä radan varrelle uusia asutuskeskuksia.

Brittiläisen Kolumbian talouden toinen kukoistuskausi alkoi 1900-luvun alussa, kun Panaman kanavan rakentaminen varmistui. Monet sijoittivat alkoivat uskoa, että provinssin luonnonvaroille syntyisi uusi markkina Atlantin rannikolle kanavan kautta. Yhdysvaltalaiset, brittiläiset, saksalaiset ja kanadalaiset sijoittivat metsäteollisuuteen ja erityisesti britit kaivoksiin. Talouden kasvaessa provinssiin alkoi muuttaa myös uusia asukkaita. Vuosien 1901–1911 aikana väkiluku kasvoi alle 180 000:sta lähes 400 000:een. Samalla Vancouverin asukasluku kasvoi yli 111 000:een.

Itsenäinen Kanada

1930-luvun lama iski pahoin myös Brittiläiseen Kolumbiaan, ja toipuminen alkoi kunnolla vasta toisen maailmansodan aikana.

Toisen maailmansodan aikana liberaalit ja konservatiivit olivat yhdistäneet voimansa estääkseen lama-aikana syntyneen sosialistisen puolueen Co-operative Commonwealth Federationin valtaanpääsyn. Liberaalien ja konservatiivien koalitio alkoi herättää sodan jälkeen vastustusta, ja uutena vaihtoehtona syntynyt Social Credit Party of Canada voitti 1952 vaalit. Se oli provinssin valtapuolue 1952–1972 ja 1975–1991. Sen aseman vei vuoden 1991 vaaleissa uusi demokraattinen puolue.

Brittiläinen Kolumbia kasvoi sodan jälkeisinä vuosina, kun Kanadaan tuli runsaasti uusia maahanmuuttajia. Provinssin asukasluku kasvoi vuosien 1951–1961 aikana vajaasta puolesta miljoonasta 1,6 miljoonaan. Vancouverista kasvoi 1900-luvun lopun aikana kansainvälinen metropoli ja Tyynenmeren tärkeimpiin kuuluva satamakaupunki. Kaupunki sai myös järjestettäväkseen esimerkiksi maailmannäyttelyn 1986 ja talviolympialaiset 2010.

Hallinto

Provinssin parlamenttitalo.

Brittiläinen Kolumbia on provinssi, mikä tarkoittaa että sillä on laaja itsehallinto. Provinsseilla on oma verotus ja lainsäädäntö, sillä ne itse huolehtivat muun muassa järjestyksestä, paikallisesta infrastruktuurista, luonnonvarojen käytöstä, koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Provinsseilla on omat perustuslait, jotka eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa liittovaltion perustuslain kanssa. Sama koskee muuta lainsäädäntöä.

Kruunun edustaja ja provinssin päämies on varakuvernööri, jonka nimeää viideksi vuodeksi kerrallaan Kanadan kenraalikuvernööri konsultoituaan Kanadan pääministeriä. Brittiläisellä Kolumbialla on kuusi edustajaa maan parlamentin senaatissa ja 42 edustajaa edustajainhuoneessa.

Brittiläisen Kolumbian parlamentti säätää provinssin lait. Parlamentti on yksikamarinen, ja sen jäsenet valitaan suorilla vaaleilla neljän vuoden välein. Provinssin 87 vaalipiiristä valitaan jokaisesti yksi edustaja parlamenttiin. Vaalit voittaneen puolueen johtajasta tulee Brittiläisen Kolumbian pääministeri ja hän valitsee hallituksen. Varakuvernöörin tehtävänä on hyväksyä parlamentin asettamat lait. Lisäksi hän edustaa provinssia ulospäin.

Provinssin tuomiovaltaa pitää kolme tuomioistuinta. Ne ovat provinssin tuomioistuin (Provincial Court), ylioikeus (Supreme Court) ja vetoomustuomioistuin (Court of Appeal).

Hallinnollinen jako

Brittiläisen Kolumbian kartta

Brittiläinen Kolumbian paikallishallinto on omanlaisensa, ja se on erilainen kuin Kanadan muissa provinsseissa. Provinssi on jaettu kunnallispiireihin (engl. regional district), jotka ovat kuntien, äänestysalueiden ja joissain tapauksissa myös First Nations -kansojen välisiä liittoja. Vuonna 2025 Brittiläisessä Kolumbiassa oli 27 kunnallispiiriä ja 161 kuntaa. Kunnallispiirien vastuulla on muun muassa alueelliset asiat sekä kuntien ulkopuolella olevien alueiden paikallispalvelut. Kunnallishallinto on rajoitettu asutuskeskuksiin, minkä vuoksi suurin osa provinssista ei kuulu minkään kunnan alueeseen. Nämä alueet ovat suoraan kunnallispiirien alaisina.

Kunnallispiirit ovat (2014):

• Alberni-Clayoquot
• Bulkley-Nechako
• Capital
• Cariboo
• Central Coast
• Central Kootenay
• Central Okanagan
• Columbia-Shuswap
• Comox Valley
• Cowichan Valley

• East Kootenay
• Fraser Valley
• Fraser-Fort George
• Kitimat-Stikine
• Kootenay Boundary
• Mount Waddington
• Metro Vancouver
• Nanaimo
• North Okanagan
• Northern Rockies

• Okanagan-Similkameen
• Peace River
• Powell River
• Skeena-Queen Charlotte
• Squamish-Lillooet
• Stikine Region
• Strathcona
• Sunshine Coast
• Thompson-Nicola

Väestö

Väestorakenne

Brittiläisen Kolumbian väestö oli lokakuussa 2025 provinssin tilastokeskuksen arvion mukaan 5 683 201. Vuoden 2021 väestönlaskennassa asukkaita oli ollut 5 000 879.

Brittiläisen Kolumbian väestönkasvu on maahanmuuton ansiota, ja luonnollinen väestönkasvu on ollut laskussa. Vuonna 2021 kuolleisuus jopa ylitti hedelmällisyysluvun, minkä takia luonnollinen väestönkasvu oli negatiivista. Brittiläisen Kolumbian väestönkasvu nousi kuitenkin vuonna 2023 yli kolmeen prosenttiin maahanmuuton seurauksena. Kasvu oli nopeinta sitten 1970-luvun.

Brittiläisen Kolumbian asukkaista suurimmalla osalla on eurooppalaisia sukujuuria. Yli miljoonalla oli väestönlaskennan mukaan englantilaiset taustat. Skotteja oli yli 770 000, irlantilaisia vajaa 630 000 ja saksalaisia vajaa 540 000. Näkyviin vähemmistöihin kuului yli 34 prosenttia asukkaista, mikä on Kanadan provinssien korkeimpia osuuksia. Kiinalaiset ja eteläaasialaiset olivat suurimmat näkyvät vähemmistöt. Kiinalaisia oli hieman yli 550 000 ja eteläaasialaisia yli 470 000.

Brittiläistaustaisten osuus on pienentynyt voimakkaasti 1950-luvulta lähtien, vielä 1900-luvun alussa yli 75 prosenttia asukkaista oli Britteinsaarilta. Kiinalaisia alkoi tulla Brittiläiseen Kolumbiaan 1800-luvun puolivälissä. Ensin he saapuivat kaivoksiin, mutta 1880-luvulla heitä tuotiin Canadian Pacific Railwayn rakentamiseen. Monet heistä asettuivat Vancouveriin ja Victoriaan, joihin syntyi chinatowneja. Brittiläiseen Kolumbiaan on 1970-luvulta lähtien muuttanut paljon itä-, kaakkois- ja eteläaasialaisia.

Brittiläisen Kolumbian väestöstä 5,9 prosenttia kuuluu Kanadan alkuperäisasukkaisiin. Se on Kanadan provinssien suurimpia osuuksia. Neljännes alkuperäisasukkaista asuu Vancouverissa, vaikka heitä on vain kaksi prosenttia kaupungin väestöstä. Vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan First Nations -kansojen asukkaita oli yli 180 000. Métisejä oli vajaa 98 000 ja inuitteja noin 1 700.

Suurimmat kaupungit

Vancouver.

Kymmenen suurinta kaupunkia asukasluvun mukaan

Kaupunki	2006	2001	1996
Vancouver	578 041	545 671	514 008
Surrey	394 976	347 825	304 477
Burnaby	202 799	193 954	179 209
Richmond	174 461	164 345	148 867
Abbotsford	123 864	115 463	104 403
Coquitlam	114 565	112 890	101 820
Saanich	108 265	103 654	101 388
Kelowna	106 707	96 288	89 422
Delta	96 723	96 950	95 411
Langley Township	93 726	86 896	80 179
Lähde: Statistics Canada

Lähteet

• McDonald, Robert A. J. & Lawrence, Joseph Collins & Johnston, Hugh James: British Columbia Encyclopedia Britannica. 20.12.2025. Viitattu 20.12.2025. (englanniksi)
• Robinson, J. Lewis: British Columbia The Canadian Encyclopedia. 7.3.2024. Historica Canada. Viitattu 20.12.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brittiläinen Kolumbia Wikimedia Commonsissa

• The Political Economy of British Columbia's Rainforests

Kanadan provinssit ja territoriot

Provinssit	Alberta Brittiläinen Kolumbia Manitoba New Brunswick Newfoundland ja Labrador Nova Scotia Ontario Prinssi Edwardin saari Quebec Saskatchewan
Territoriot	Luoteisterritoriot Nunavut Yukon