perustus

Finnish

Etymology

From perustaa (“to establish, found; to base”) +‎ -us.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈperustus/, [ˈpe̞rus̠tus̠]
• Rhymes: -erustus
• Syllabification^(key): pe‧rus‧tus
• Hyphenation^(key): pe‧rus‧tus

Noun

perustus

1. (usually in the plural) foundation, groundwork

   palaa perustuksia myöten ― to burn to the ground

   laskea perustukset (+ allative) ― to lay the foundation/groundwork (for)

Declension

Inflection of perustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		perustus	perustukset
genitive		perustuksen	perustusten perustuksien
partitive		perustusta	perustuksia
illative		perustukseen	perustuksiin
		singular	plural
nominative		perustus	perustukset
accusative	nom.	perustus	perustukset
	gen.	perustuksen
genitive		perustuksen	perustusten perustuksien
partitive		perustusta	perustuksia
inessive		perustuksessa	perustuksissa
elative		perustuksesta	perustuksista
illative		perustukseen	perustuksiin
adessive		perustuksella	perustuksilla
ablative		perustukselta	perustuksilta
allative		perustukselle	perustuksille
essive		perustuksena	perustuksina
translative		perustukseksi	perustuksiksi
abessive		perustuksetta	perustuksitta
instructive		—	perustuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of perustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative perustukseni perustukseni accusative nom. perustukseni perustukseni gen. perustukseni genitive perustukseni perustusteni perustuksieni partitive perustustani perustuksiani inessive perustuksessani perustuksissani elative perustuksestani perustuksistani illative perustukseeni perustuksiini adessive perustuksellani perustuksillani ablative perustukseltani perustuksiltani allative perustukselleni perustuksilleni essive perustuksenani perustuksinani translative perustuksekseni perustuksikseni abessive perustuksettani perustuksittani instructive — — comitative — perustuksineni second-person singular possessor singular plural nominative perustuksesi perustuksesi accusative nom. perustuksesi perustuksesi gen. perustuksesi genitive perustuksesi perustustesi perustuksiesi partitive perustustasi perustuksiasi inessive perustuksessasi perustuksissasi elative perustuksestasi perustuksistasi illative perustukseesi perustuksiisi adessive perustuksellasi perustuksillasi ablative perustukseltasi perustuksiltasi allative perustuksellesi perustuksillesi essive perustuksenasi perustuksinasi translative perustukseksesi perustuksiksesi abessive perustuksettasi perustuksittasi instructive — — comitative — perustuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative perustuksemme perustuksemme accusative nom. perustuksemme perustuksemme gen. perustuksemme genitive perustuksemme perustustemme perustuksiemme partitive perustustamme perustuksiamme inessive perustuksessamme perustuksissamme elative perustuksestamme perustuksistamme illative perustukseemme perustuksiimme adessive perustuksellamme perustuksillamme ablative perustukseltamme perustuksiltamme allative perustuksellemme perustuksillemme essive perustuksenamme perustuksinamme translative perustukseksemme perustuksiksemme abessive perustuksettamme perustuksittamme instructive — — comitative — perustuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative perustuksenne perustuksenne accusative nom. perustuksenne perustuksenne gen. perustuksenne genitive perustuksenne perustustenne perustuksienne partitive perustustanne perustuksianne inessive perustuksessanne perustuksissanne elative perustuksestanne perustuksistanne illative perustukseenne perustuksiinne adessive perustuksellanne perustuksillanne ablative perustukseltanne perustuksiltanne allative perustuksellenne perustuksillenne essive perustuksenanne perustuksinanne translative perustukseksenne perustuksiksenne abessive perustuksettanne perustuksittanne instructive — — comitative — perustuksinenne third-person possessor singular plural nominative perustuksensa perustuksensa accusative nom. perustuksensa perustuksensa gen. perustuksensa genitive perustuksensa perustustensa perustuksiensa partitive perustustaan perustustansa perustuksiaan perustuksiansa inessive perustuksessaan perustuksessansa perustuksissaan perustuksissansa elative perustuksestaan perustuksestansa perustuksistaan perustuksistansa illative perustukseensa perustuksiinsa adessive perustuksellaan perustuksellansa perustuksillaan perustuksillansa ablative perustukseltaan perustukseltansa perustuksiltaan perustuksiltansa allative perustukselleen perustuksellensa perustuksilleen perustuksillensa essive perustuksenaan perustuksenansa perustuksinaan perustuksinansa translative perustuksekseen perustukseksensa perustuksikseen perustuksiksensa abessive perustuksettaan perustuksettansa perustuksittaan perustuksittansa instructive — — comitative — perustuksineen perustuksinensa

Derived terms

• perustuksellinen
• perustukseton

compounds

• harkkoperustus
• kiviperustus
• laattaperustus
• luonnonkiviperustus
• matalaperustus
• paaluperustus
• perustuslaki
• perustustyö
• pilariperustus
• sokkeliperustus
• syväperustus

Further reading

• “perustus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Latin

Etymology

Perfect passive participle of perūrō.

Participle

perustus (feminine perusta, neuter perustum); first/second-declension participle

1. burnt through and through, burnt completely

Declension

First/second-declension adjective.

	singular				plural
	masculine	feminine	neuter		masculine	feminine	neuter
nominative	perustus	perusta	perustum		perustī	perustae	perusta
genitive	perustī	perustae	perustī		perustōrum	perustārum	perustōrum
dative	perustō	perustae	perustō		perustīs
accusative	perustum	perustam	perustum		perustōs	perustās	perusta
ablative	perustō	perustā	perustō		perustīs
vocative	peruste	perusta	perustum		perustī	perustae	perusta

Descendants

• → Italian: perusto

References

• “perustus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879), A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press