meri

See also: Appendix:Variations of "meri"

Languages (26)

English

---

Ajië • Besisi • Estonian • Finnish • Hungarian • Icelandic • Ingrian • Italian • Karelian • Latin • Ludian • Middle English • Ngäbere • Old Dutch • Old High German • Romanian • Sardinian • Serbo-Croatian • Sranan Tongo • Sundanese • Tok Pisin • Turkish • Veps • Võro • Votic

---

Page categories

English

Noun

meri

1. plural of merus

Anagrams

• IMer, Meir, Mire, Remi, emir, mire, reim, riem, rime

Ajië

Pronunciation

• IPA^(key): [meri]

Adjective

meri

1. dry

References

• Leenhardt, M. (1935), Vocabulaire et grammaire de la langue Houaïlou, Paris: Institut d'ethnologie. Cited in: "Houaïlou" in Greenhill, S.J., Blust, R., & Gray, R.D. (2008). The Austronesian Basic Vocabulary Database: From Bioinformatics to Lexomics. Evolutionary Bioinformatics, 4:271–283.
• Leenhardt, M. (1946), Langues et dialectes de l'Austro-Mèlanèsie. Cited in: "Ajiø" in Greenhill, S.J., Blust, R., & Gray, R.D. (2008). The Austronesian Basic Vocabulary Database: From Bioinformatics to Lexomics. Evolutionary Bioinformatics, 4:271–283.

Besisi

Etymology

From Proto-Aslian *bəriʔ (“forest”), from Proto-Mon-Khmer *briiʔ (“forest”).

Noun

meri

1. forest

Estonian

Etymology

From Proto-Finnic *meri.

Noun

meri (genitive mere, partitive merd)

1. sea

Declension

Declension of meri (ÕS type 20/meri, no gradation)
		singular	plural
nominative		meri	mered
accusative	nom.
	gen.	mere
genitive			merede
partitive		merd	meresid
illative		merre meresse	meredesse
inessive		meres	meredes
elative		merest	meredest
allative		merele	meredele
adessive		merel	meredel
ablative		merelt	meredelt
translative		mereks	meredeks
terminative		mereni	meredeni
essive		merena	meredena
abessive		mereta	meredeta
comitative		merega	meredega

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *meri, borrowed from some Indo-European language (probably Proto-Balto-Slavic *mári), ultimately from Proto-Indo-European *móri.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmeri/, [ˈme̞ri]
• Rhymes: -eri
• Syllabification^(key): me‧ri
• Hyphenation^(key): me‧ri

Noun

meri

1. sea (a single area or the seas altogether)

Declension

Inflection of meri (Kotus type 24/uni, no gradation)
nominative		meri	meret
genitive		meren	merien merten
partitive		merta	meriä
illative		mereen	meriin
		singular	plural
nominative		meri	meret
accusative	nom.	meri	meret
	gen.	meren
genitive		meren	merien merten
partitive		merta	meriä
inessive		meressä	merissä
elative		merestä	meristä
illative		mereen	meriin
adessive		merellä	merillä
ablative		mereltä	meriltä
allative		merelle	merille
essive		merenä	merinä
translative		mereksi	meriksi
abessive		merettä	merittä
instructive		—	merin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of meri (Kotus type 24/uni, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative mereni mereni accusative nom. mereni mereni gen. mereni genitive mereni merieni merteni partitive mertani meriäni inessive meressäni merissäni elative merestäni meristäni illative mereeni meriini adessive merelläni merilläni ablative mereltäni meriltäni allative merelleni merilleni essive merenäni merinäni translative merekseni merikseni abessive merettäni merittäni instructive — — comitative — merineni second-person singular possessor singular plural nominative meresi meresi accusative nom. meresi meresi gen. meresi genitive meresi meriesi mertesi partitive mertasi meriäsi inessive meressäsi merissäsi elative merestäsi meristäsi illative mereesi meriisi adessive merelläsi merilläsi ablative mereltäsi meriltäsi allative merellesi merillesi essive merenäsi merinäsi translative mereksesi meriksesi abessive merettäsi merittäsi instructive — — comitative — merinesi first-person plural possessor singular plural nominative meremme meremme accusative nom. meremme meremme gen. meremme genitive meremme meriemme mertemme partitive mertamme meriämme inessive meressämme merissämme elative merestämme meristämme illative mereemme meriimme adessive merellämme merillämme ablative mereltämme meriltämme allative merellemme merillemme essive merenämme merinämme translative mereksemme meriksemme abessive merettämme merittämme instructive — — comitative — merinemme second-person plural possessor singular plural nominative merenne merenne accusative nom. merenne merenne gen. merenne genitive merenne merienne mertenne partitive mertanne meriänne inessive meressänne merissänne elative merestänne meristänne illative mereenne meriinne adessive merellänne merillänne ablative mereltänne meriltänne allative merellenne merillenne essive merenänne merinänne translative mereksenne meriksenne abessive merettänne merittänne instructive — — comitative — merinenne third-person possessor singular plural nominative merensä merensä accusative nom. merensä merensä gen. merensä genitive merensä meriensä mertensä partitive mertaan mertansa meriään meriänsä inessive meressään meressänsä merissään merissänsä elative merestään merestänsä meristään meristänsä illative mereensä meriinsä adessive merellään merellänsä merillään merillänsä ablative mereltään mereltänsä meriltään meriltänsä allative merelleen merellensä merilleen merillensä essive merenään merenänsä merinään merinänsä translative merekseen mereksensä merikseen meriksensä abessive merettään merettänsä merittään merittänsä instructive — — comitative — merineen merinensä

• Note the grammatical exception: this word is front-vocalic in all forms (e.g. meressä) except the partitive singular, in which back vowels are used (merta instead of **mertä).

Derived terms

adjectives

• mereinen
• merellinen

adverbs

• meritse

proper nouns

• Meri
• Merilä
• Meriläinen
• Merinen
• Meriö

compounds

• aavameri
• Adrianmeri
• Ahvenanmeri
• Aigeianmeri
• alkumeri
• aluemeri
• amerikanmerilokki
• Andamaanienmeri
• Arabianmeri
• avomeri
• Baleaarienmeri
• Baltian meri
• Barentsinmeri
• Beringinmeri
• Egeanmeri
• Etelä-Kiinan meri
• Etelämeri
• forsterinmerikarhu
• Grönlanninmeri
• huutomeri
• Iberianmeri
• ihmismeri
• Irlanninmeri
• Itä-Kiinan meri
• Itämeri
• Japaninmeri
• Joonianmeri
• jäämeri
• Jäämeri
• Karibianmeri
• Kaspianmeri
• Keltainenmeri
• Korallimeri
• kukkameri
• Kuollutmeri
• Labradorinmeri
• Laptevinmeri
• latomeri
• liekkimeri
• Ligurianmeri
• Litorinameri
• Länsimeri
• maailmanmeri
• matalameri
• merenalainen
• merenantimet
• merenelävä
• Merenheimo
• merenjumala
• merenkulkija
• merenkulku
• Merenkurkku
• merenkyntäjä
• merenkävijä
• merenkäynti
• merenlahti
• merenmittaus
• merenneito
• merenpinta
• merenpohja
• merenpuoleinen
• merenrannikko
• merenranta
• merensaari
• merenselkä
• merensininen
• merensuojelu
• merentakainen
• merentuoksu
• merentutkimus
• merenulappa
• merenvaha
• merenvihreä
• meriahven
• meriajokas
• merialue
• merialus
• meriankerias
• meriantura
• meriarkeologi
• meriarkeologia
• meribassi
• meribiologi
• meribiologia
• meridiesel
• meriekologi
• meriekologia
• merieläin
• merielämä
• merienkeli
• meriensuojelu
• merietana
• merifenkoli
• merigeologia
• merihalikka
• merihanhi
• meriharakka
• merihauki
• meriheinä
• merihenki
• merihenkinen
• meriherkkusieni
• meriherruus
• merihevonen
• merihiekka
• merihirviö
• merihylje
• merihätä
• meri-ilma
• meri-ilmasto
• merijalat
• merijalkaväki
• merijuolavehnä
• Merijärvi
• merijää
• merikaali
• merikaapeli
• merikadetti
• merikaisla
• merikala
• merikalastus
• Merikallio
• merikansa
• Merikanto
• merikanuuna
• merikapteeni
• merikarhu
• merikartta
• Merikarvia
• merikasvi
• merikasvisto
• merikeiju
• merikelpoinen
• merikelvoton
• merikerrostuma
• merikihu
• merikilpikonna
• merikipeä
• merikirjallisuus
• merikissa
• merikokki
• merikontti
• merikortti
• merikorva
• Merikoski
• merikotka
• merikrotti
• Merikukka
• merikuljetus
• merikurkku
• merikäärme
• merilahna
• Merilahti
• merilaki
• merilappalainen
• merileguaani
• merilehmä
• merileijona
• merileopardi
• merilevä
• meriliikenne
• merililja
• merilinnoitus
• merilintu
• merilohi
• merilokki
• merilukki
• Meriluoto
• meriläinen
• Merimaa
• merimaalaus
• merimaali
• merimaaliohjus
• merimahti
• merimaili
• merimaisema
• merimakkara
• merimaruna
• Merimasku
• merimatka
• merimerkki
• merimetso
• merimies
• merimiina
• meriminkki
• merimonni
• merimoottori
• merinahkakilpikonna
• merinahkiainen
• merinisäkäs
• merinorsu
• merinäköala
• merioikeus
• merionnettomuus
• meriotakilokki
• meripalvelus
• meripelastus
• meripeninkulma
• meripeto
• meripihka
• meripioneeri
• meripoika
• meripuolustus
• meripyynti
• meriraja
• merirannikki
• merirapu
• Meri-Rastila
• merireitti
• meriristeily
• merirokko
• merirosvo
• merirosvous
• meriruoka
• meriruoko
• merisaame
• merisaamelainen
• Merisaari
• merisaarto
• merisairas
• merisairaus
• Merisalo
• merisara
• merisaukko
• merisaunio
• merisavu
• meriselitys
• merisiili
• merisika
• merisipuli
• merisirri
• meriskorpioni
• merisodankäynti
• merisota
• merisotakoulu
• merisotilaallinen
• merisotilas
• meristrategia
• merisulka
• merisumu
• merisuola
• merisää
• meritaimen
• meritaistelu
• meritapahtuma
• meritekniikka
• meritekninen
• meriteollisuus
• meritie
• meritiede
• meriturma
• meritursas
• meriturvallisuus
• merituuli
• merituulipuisto
• meritähti
• meriupseeri
• merivahinko
• merivakuutus
• merivalta
• merivaltio
• merivalvonta
• merivartija
• merivartio
• merivartiointi
• merivartiosto
• merivene
• merivesi
• meriviitta
• Merivirta
• merivirta
• merivoimat
• merivoitto
• merivuokko
• meriväki
• meriväylä
• meriyhteys
• mertensuojelu
• muinaismeri
• Mustameri
• Norjanmeri
• Ohotanmeri
• pallomeri
• Perämeri
• Pohjanmeri
• pohjanmerikarhu
• Punainenmeri
• reunameri
• Saaristomeri
• Sargassomeri
• selkämeri
• Selkämeri
• sisämeri
• sivumeri
• syvämeri
• Tšuktšienmeri
• Tšuktšimeri
• tulimeri
• Tyrrhenanmeri
• Tyyni valtameri
• Tyynimeri
• ulkomeri
• valomeri
• valtameri
• Vienanmeri
• välimeri
• Välimeri
• Weddellinmeri
• Yoldiameri

Further reading

• “meri”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[3] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Hungarian

Etymology

mer (“to dare; to scoop, ladle”) +‎ -i (personal suffix)

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈmɛri]
• Hyphenation: me‧ri
• Rhymes: -ri

Verb

meri

1. third-person singular indicative present definite of mer

Icelandic

Etymology

From Old Norse merr, from Proto-Germanic *marhijō.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈmɛːrɪ]
• Rhymes: -ɛːrɪ

Noun

meri f (genitive singular merar, nominative plural merar)

1. mare, female horse

   Synonym: hryssa

Declension

Declension of meri (feminine)

	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	meri	merin	merar	merarnar
accusative	meri	merina	merar	merarnar
dative	meri	merinni	merum	merunum
genitive	merar	merarinnar	mera	meranna

Anagrams

• ermi, meir, reim

Ingrian

Mertä.

Etymology

From Proto-Finnic *meri. Cognates include Finnish meri and Estonian meri.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmeri/, [ˈme̞riˑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmeri/, [ˈme̞riˑ]
• Rhymes: -eri
• Hyphenation: me‧ri

Noun

meri

1. sea
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 20:

     Vene ono merel. Levo ono merel.

     The boat is at sea. Levo is at sea.

   • 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 28:

     Merilöin rannoil ono meil paljo suurii linnoja — ono Leningrad, ono Sevastopol, ono paljo muita, niitä kera pittää puulustaa.

     At the shores of the seas we have many big cities — we have Leningrad, we have Sevastopol, we have much more, whom they also need to defend.

   • 1937, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 107:

     Kaik noisi elloo i meri, i metsä, i maa.

     Everything brings life, the sea and the forest and the land.

Declension

Declension of meri (type 5/keeli, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	meri	meret
genitive	meren	merriin, merilöin
partitive	mertä, mert	merriä, merilöjä
illative	merree	merrii, merilöihe
inessive	meres	meris, merilöis
elative	merest	merist, merilöist
allative	merelle	merille, merilöille
adessive	merel	meril, merilöil
ablative	merelt	merilt, merilöilt
translative	mereks	meriks, merilöiks
essive	merennä, merreen	merinnä, merilöinnä, merriin, merilöin
exessive1)	merent	merint, merilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (folk poetic) mero

Derived terms

• alameri
• avomeri
• avonain meri
• merenajo
• merennenä
• merennukka
• merenranta
• Merensuu
• merenvaahto
• merielokas
• meriglaisa
• meriharakka
• meriheinä
• merihärkä
• merijoršši
• merikarhu
• merikrapu
• merimees
• merinoora
• merinootta
• meriportta
• merirooko
• merirooku
• merisavi
• meritee
• meritse
• merituuli
• meritähti
• merivesi
• merivimpa
• merizveeri
• mero
• päivämeri
• Saarenmeri
• talvimeri
• Valkia meri
• venemeri
• ylämeri

References

• Fedor Tumansky (1790), “мери”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи [An experiment of an account of the acts, location, condition and division of the Saint Petersburg gubernia], Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ [A short dictionary of the Ingrian, Finnish, Estonian, Chud and Yamtian dialects with a Russian translation], page 667
• V. I. Junus (1936), Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[4], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 86
• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 305
• Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014), Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[5], →ISBN, page 80

Italian

Adjective

meri

1. masculine plural of mero

Anagrams

• ermi, mire, remi, rime

Karelian

Regional variants of meri

North Karelian (Viena)	meri
South Karelian (Tver)	meri

Etymology

From Proto-Finnic *meri. Cognates include Finnish meri and Veps meri.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmeri/
• Hyphenation: me‧ri

Noun

meri (genitive meren, partitive mertä / merdä)

1. sea

Declension

Viena Karelian declension of meri (type 8/uni, no gradation)
	singular	plural
nominative	meri	meret
genitive	meren	merien
partitive	mertä	merijä
illative	mereh	merilöih
inessive	mereššä	merilöissä
elative	mereštä	merilöistä
adessive	merellä	merilöillä
ablative	mereltä	merilöiltä
translative	merekši	merilöiksi
essive	merenä	merilöinä
comitative	—	merilöineh
abessive	merettä	merilöittä
prolative	—	—
instructive	—	merilöin

Tver Karelian declension of meri (type 8/uni, no gradation)
	singular	plural
nominative	meri	meret
genitive	meren	merilöin
partitive	merdä	merilöidä
illative	mereh	merilöih
inessive	mereššä	merilöissä
elative	mereštä	merilöistä
adessive	merellä	merilöillä
ablative	mereldä	merilöildä
translative	merekši	merilöiksi
essive	merenä	merilöinä
comitative	merenke	merilöinke
abessive	merettä	merilöittä
prolative	merečči	merilöičči
instructive	—	merilöin

Possessive forms of meri
1st person	merini
2nd person	meris
3rd person	merih
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

References

• A. V. Punzhina (1994), “meri”, in Словарь карельского языка (тверские говоры) [Dictionary of the Karelian language (Tver dialects)], →ISBN
• P. Zaykov; L. Rugoyeva (1999), “meri”, in Карельско-Русский словарь (Северно-Карельские диалекты) [Karelian-Russian dictionary (North Karelian dialects)], Petrozavodsk, →ISBN
• Pertti Virtaranta; Raija Koponen (2009), “meri”, in Marja Torikka, editor, Karjalan kielen sanakirja‎^[6], Helsinki: Kotus, →ISSN

Latin

Pronunciation

• (Classical Latin) IPA^(key): [ˈmɛ.riː]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): [ˈmɛː.ri]

Noun

merī

1. genitive singular of merum

Adjective

merī

1. inflection of merus:
   1. nominative/vocative masculine plural
   2. genitive masculine/neuter singular

Ludian

Etymology

From Proto-Finnic *meri.

Noun

meri

1. sea

Middle English

Adjective

meri

1. (Cambridgeshire, Gloucestershire, Lancashire, West Riding) alternative form of myrie

Ngäbere

Noun

meri

1. woman

References

• Miguel Ángel Quesada Pacheco, Gramática de la lengua guaymí (ngäbe) (2008), pages 77, 174, etc
• 1987, Proceedings of the Second Annual Meeting of the Pacific Linguistics Conference, page 494:

Old Dutch

Etymology

From Proto-West Germanic *mari.

Noun

meri n

1. lake, sea

Inflection

Declension of meri (neuter i-stem noun)

case	singular	plural
nominative	meri	meri
accusative	meri	meri
genitive	meris	mero
dative	meri	merin, meron

Derived terms

• merikalf (“seal”)
• *meriska (“low-lying pasture near water”)
• meriswīn (“porpoise”)
• *merithi (“pool, group of offshoots of a river”)

Descendants

• Middle Dutch: mēre, mare
  • Dutch: meer, (regional) maar

References

• “meri”, in Oudnederlands Woordenboek, 2012

Old High German

Etymology

Inherited from Proto-West Germanic *mari.

Noun

meri m or n

1. sea

Declension

Declension of meri (masculine ja-stem)

case	singular	plural
nominative	meri	mere, merā, mera
accusative	meri	mere, merā, mera
genitive	meres	mero
dative	mere	merim
instrumental	meru	—

Declension of meri (neuter ja-stem)

case	singular	plural
nominative	meri	meri
accusative	meri	meri
genitive	meres	mero
dative	mere	merim
instrumental	meru	—

Descendants

• Middle High German: mer
  • German: Meer

References

• Köbler, Gerhard (2014), “meri”, in Althochdeutsches Wörterbuch‎^[7] (in German), 6th edition

Romanian

Noun

meri m pl

1. plural of măr

Sardinian

Etymology

Ultimately from Latin meridies

Noun

meri

1. afternoon

Serbo-Croatian

Verb

meri (Cyrillic spelling мери)

1. inflection of meriti:
   1. third-person singular present
   2. second-person singular imperative

Sranan Tongo

Verb

meri

1. to touch

Sundanese

Noun

meri (Sundanese spelling ᮙᮨrᮄ)

1. duck
2. teal

Tok Pisin

Etymology

Etymology tree

Hebrew מִרְיָם (miryam)bor.

Aramaic מריםbor.

Koine Greek Μᾰρῐ́ᾱ (Mărĭ́ā)bor.

Latin Marīa

Old French Mariebor.

Middle English Marie

English Mary

Tok Pisin meri

From English Mary. Attested in St. Johnston (1927:72) in reference to Solomon Islands laborers.

Noun

meri

1. woman

   Coordinate term: man

   • 1989, Buk Baibel long Tok Pisin, Port Moresby: Bible Society of Papua New Guinea, Jenesis 2:22:

     Orait God i wokim wanpela meri long dispela bun em i bin kisim long man, na bihain em i bringim meri i go long man.

     →New International Version translation

2. wife

   Coordinate terms: man, maritman

   • 1989, Buk Baibel long Tok Pisin, Port Moresby: Bible Society of Papua New Guinea, Jenesis 3:17:

     Na God i tokim Adam olsem, “Yu bin harim tok bilong meri bilong yu, na yu bin kaikai pikinini bilong dispela diwai mi bin tambuim yu long kaikai. Olsem na nau bai mi bagarapim graun, na ol kaikai bai i no inap kamap gut long en. Oltaim bai yu wok hat tru bilong mekim kaikai i kamap long graun.

     →New International Version translation

Adjective

meri

1. female

   Coordinate term: man

Derived terms

• didimeri (“a female worker in the department of agriculture”)
• hausmeri (“female domestic servant”)
• manmeri (“people”)

Turkish

Etymology

Borrowed from Armenian մարի (mari, “hen, female of any bird”).

Noun

meri (definite accusative meriyi, plural meriler)

1. (dialect, Elazığ, Malatya, Kahramanmaraş) female partridge

References

• “meri (V)”, in Türkiye'de halk ağzından derleme sözlüğü [Compilation Dictionary of Popular Speech in Turkey] (in Turkish), volume 9, Ankara: Türk Dil Kurumu, 1977

Veps

Etymology

From Proto-Finnic *meri.

Noun

meri

1. sea

Inflection

Inflection of meri (inflection type 4/meri)
nominative sing.	meri
genitive sing.	meren
partitive sing.	mert
partitive plur.	merid
	singular	plural
nominative	meri	mered
accusative	meren	mered
genitive	meren	meriden
partitive	mert	merid
essive-instructive	meren	merin
translative	mereks	merikš
inessive	meres	meriš
elative	merespäi	merišpäi
illative	merehe	merihe
adessive	merel	meril
ablative	merelpäi	merilpäi
allative	merele	merile
abessive	mereta	merita
comitative	merenke	meridenke
prolative	mertme	meridme
approximative I	merenno	meridenno
approximative II	merennoks	meridennoks
egressive	merennopäi	meridennopäi
terminative I	merehesai	merihesai
terminative II	merelesai	merilesai
terminative III	meressai	—
additive I	merehepäi	merihepäi
additive II	merelepäi	merilepäi

Derived terms

• merialdotuz
• merikukoi
• merimatk
• merimezʹ
• meripihk
• merirazbainik
• meritorok
• merivaht
• merivaldmad
• meriveneh
• valdmeri

References

• Zajceva, N. G.; Mullonen, M. I. (2007), “море”, in Uz’ venä-vepsläine vajehnik / Novyj russko-vepsskij slovarʹ [New Russian–Veps Dictionary]‎^[8], Petrozavodsk: Periodika

Võro

Etymology

From Proto-Finnic *meri.

Noun

meri (genitive mere, partitive merd)

1. sea

Inflection

Inflection of meri

	singular	plural
nominative	meri	mereq
accusative	mere	mereq
genitive	mere	meri merde
partitive	merd	meri
illative	merde	meri merihe
inessive	meren merehn	merin merden merihn merdehn
elative	merest	merist merdest
allative	merele	merile merdele
adessive	merel	meril merdel
ablative	merelt	merilt merdelt
translative	meres	meris merdes
terminative	mereniq	meriniq merdeniq
abessive	mereldäq	merildäq merdeldäq
comitative	meregäq	merigäq merdegäq

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *meri.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivčülä) IPA^(key): /ˈmeri/, [ˈmʲerʲi]
• (Jõgõperä) IPA^(key): /ˈmeri/, [ˈmerʲi]
• (Central Votic) IPA^(key): /ˈmeri/, [ˈmeri]
• (Eastern Votic) IPA^(key): /ˈmeri/, [ˈmeri]
• Rhymes: -eri
• Hyphenation: me‧ri

Noun

meri

1. sea

Inflection

Declension of meri (type X/tuli, no gradation)
	singular	plural
nominative	meri	mered
genitive	mere	merije
partitive	merte	meriit
illative	merre, merese	meriise
inessive	merez	meriiz
elative	meress	meriiss
allative	merelle	meriille
adessive	merell	meriill
ablative	merelt	meriilt
translative	meressi	meriissi
'Standardized' inflection based on the Vaipooli dialects; see WT:AVOT. For dialectal differences between case endings, see Appendix:Votic dialects. *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “meri”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language]‎^[9], 2nd edition, Tallinn